"Mutta muista ja tiedä se, että tästä lähin et enää saa leikkiä nuorten miesten kanssa. Nyt loppui tanssi ja leikit. Sinun paikkasi on sohvan nurkassa — tai ehkäpä aiot lyödä viiraa[6] ukko Dahlbergin kanssa?"
He vaikenivat sitten, kunnes nousivat Borgin jyrkkiä mäkiä.
"Kiitos kyydistä! Taitaapa aikaa mennä, ennen kuin vasta ajan Gösta
Berlingin kanssa."
"Kiitos luvasta! Monta tunnen, jotka ovat katuneet päivää, jolloin ajoivat kemuihin sinun kanssasi."
Ei ollut kovin lauhkea seudun uhkamielinen kaunotar, kun hän nyt astui tanssisaliin ja silmäsi kokoutuneita vieraita.
Ennen muita hän näki pienen, kaljupäisen Dahlbergin ja hänen vieressään pitkän, solakan vaaleakiharaisen Gösta Berlingin. Hän olisi tahtonut ajaa heidät molemmat salista ulos.
Hänen sulhasensa tuli pyytämään häntä tanssiin, mutta Anna otti hänet vastaan musertavan hämmästyneenä.
"Tanssiiko hän? Eihän se ole hänen tapaistaan!"
Ja tytöt tulivat onnittelemaan häntä.
"Älkää teeskennelkö, tytöt! Ei teidän tarvitse luulla, että kukaan ukko Dahlbergiin rakastuu. Mutta hän on rikas, ja minä olen rikas, ja se lyö hyvin yksiin."