Hän istui vieläkin kerran talonsa katolla ja hänen rinnallaan seisoi hänen miehensä. Ja hän kertoi hänelle uniansa ja mies pilkkasi häntä.
Silloin hän kuuli jälleen äänen sanovan hänelle: "Mene katsomaan niitä ihmisiä, jotka odottavat pihallasi."
Mutta hän ajatteli: En tahdo nähdä heitä. Olen tänä yönä nähnyt kylliksi onnettomia.
Samassa hän kuuli kolme kovaa iskua portilta ja hänen miehensä meni rinta-aidakkeen ääreen nähdäkseen, kuka pyrki sisälle hänen taloonsa.
Mutta tuskin hän oli kumartunut kaiteen yli, kun hän viittasi vaimoaan luokseen.
"Etkö tunne tuota miestä?" sanoi hän osoittaen alas. Kun vaimo katsoi pihalle, hän näki, että se oli täynnä ratsumiehiä ja hevosia. Orjat parastaikaa irroittivat kuormia aasien ja kameelien selästä. Ylhäinen matkamies näytti saapuneen.
Ovella seisoi matkamies. Hän oli kookas ja hartiakas vanha mies, ja hänen kasvojensa ilme oli raskas ja synkkä.
Unennäkijä tunsi heti muukalaisen ja hän kuiskasi miehellensä:
"Caesar Tiberius on tullut Jerusalemiin. Kukaan muu se ei voi olla."
"Minäkin olen tuntevinani hänet", sanoi hänen miehensä ja nosti samassa sormensa huulilleen merkiksi, että he olisivat ääneti ja kuuntelisivat mitä pihalla sanottiin.
He näkivät, että portinvahti tuli ulos ja kysyi vieraalta: "Ketä sinä etsit?"