Samassa hänen poikansa heitti pallonsa rinta-aidakkeen ulkopuolelle ja riensi kiipeämään käsikaiteelle. Silloin hän pelästyi, juoksi paikalle ja tarttui poikaan kiinni.
Mutta täten hän tuli silmäilleeksi alas, ja vielä kerran hän näki pihan täynnä ihmisiä.
Mutta pihalle olivat keräytyneet kaikki sodassa haavoittuneet koko maailmasta. Heidän ruumiinsa olivat ruhjotut, jäsenet poikkihakatut ja ammottavista haavoista vuoti verta, niin että koko piha lainehti.
Ja heidän keskellään olivat kaikki ne maailman ihmiset, jotka olivat kadottaneet rakkaitansa taistelutantereella. Isättömät surivat siellä turvaajiansa, nuoret naiset itkivät armaitansa ja vanhat kaipasivat poikiansa.
Etumaiset tunkeutuivat ovelle ja ovenvartija tuli jälleen avaamaan.
Hän kysyi kaikilta näiltä, jotka olivat haavoittuneet tappeluissa ja sodissa: "Mitä te etsitte tästä talosta?"
Ja he vastasivat: "Me etsimme suurta profeettaa, joka on kieltävä sodan ja vainon ja saattava rauhan maahan. Me etsimme häntä, jonka pitää miekat vantaiksi tekemän ja keihäät viikatteiksi."
Silloin orja vastasi hiukan kärsimättömästi: "Älkää nyt enää yhä useammat tulko minua kiusaamaan! Olen jo sanonut sen kylliksi monta kertaa. Suuri profeetta ei ole täällä. Pilatus on tappanut hänet."
Sitten hän sulki portin. Mutta hän, joka uneksi, ajatteli kaikkea sitä tuskaa, joka nyt seuraisi. "Minä en tahdo sitä kuulla", sanoi hän ja hyökkäsi pois rinta-aidakkeen luota. Samassa hän oli herännyt. Ja silloin hän oli huomannut hypänneensä pelon valtaamana ylös vuoteesta kylmälle kivilattialle.
Taaskin hän oli ajatellut, ettei hän enää tänä yönä nukkuisi, ja taaskin oli uni hänet voittanut, niin että hän oli sulkenut silmänsä ja nähnyt unta.