Kaikki nämä onnettomat ihmiset huusivat yhteen ääneen: "Avaa, avaa!"
Silloin orja, joka vartioi ovea, astui ulos ja kysyi heiltä: "Mitä te haluatte?"
Ja nämä vastasivat samoin kuin toisetkin: "Me etsimme suurta profeettaa, joka on tullut maailmaan vapauttamaan vankeja ja palauttamaan orjille heidän entisen onnensa."
Orja vastasi heille väsyneellä ja välinpitämättömällä äänellä: "Te ette löydä häntä täältä. Pilatus on tappanut hänet."
Kun tämä oli sanottu, oli näiden onnettomien keskuudessa puhkeavinaan sellainen pilkka ja iva, että hän tunsi maan ja taivaan vapisevan. Hän itse oli jähmettynyt pelosta ja koko hänen ruumiinsa vapisi, niin että hän heräsi.
Kun hän oli herännyt, hän nousi istumaan vuoteessansa ja ajatteli: En tahdo enää uneksia. Koetan pysyä valveilla koko yön, niin ettei minun enää tarvitse nähdä tätä kauheutta.
Mutta melkein samassa kun hän oli näin ajatellut, oli uni jälleen vienyt hänestä voiton ja hän oli laskenut päänsä tyynylle ja nukahtanut.
Taaskin hän oli uneksinut, että hän istui talonsa katolla ja hänen pieni poikansa juoksi siellä edestakaisin heitellen palloaan.
Silloin hän kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Astu kattoa ympäröivän rinta-aidakkeen luo ja katso, ketkä odottavat pihallasi."
Mutta uneksija ajatteli itsekseen: Olen nähnyt kylliksi kurjuutta tänä yönä. En kestä enempää. Istun täällä missä olen.