"Ei ole lainkaan mahdotonta, että Tiberius on lähettänyt hakemaan profeettaa sairasvuoteelleen", yhtyi nuori kaunopuhuja puheeseen.
Päällikkö kääntyi vakavana Pilatuksen puoleen: "Jos keisarin mieleen todellakin olisi juolahtanut kutsua tuo ihmeittentekijä luokseen, olisi parasta sinulle ja meille kaikille, että hän tapaisi hänet hengissä."
Pilatus vastasi puolittain suuttuneena: "Tämäkö pimeys on tehnyt teidät lapsiksi? Voisi luulla, että te kaikki olette muuttuneet unienselittäjiksi ja profeetoiksi."
Mutta päällikkö yhä väitti: "Ehkäpä ei olisi mahdotonta pelastaa tuon miehen henkeä, jos lähettäisit nopeasti sanansaattajan."
"Te tahdotte saattaa minut naurunalaiseksi", vastasi maaherra. "Sanokaapa itse, miten oikeuden ja järjestyksen kävisi tässä maassa, jos tulisi tiedoksi, että maaherra on armahtanut rikoksentekijän sen vuoksi, että hänen vaimonsa on nähnyt pahaa unta."
"Se ainakin on totta eikä unta, että näin Faustinan Jerusalemissa", sanoi nuori kaunopuhuja.
"Minä otan puolustaakseni tekoani keisarin edessä", sanoi Pilatus. "Hän ymmärtää, että tämä haaveilija, joka vastaanpanematta sallii sotamiesteni rääkätä häntä, ei olisi kyennyt häntä auttamaan."
Samalla kun nämä sanat lausuttiin, tärisi talo ikään kuin kovan ukkosen jyrinästä ja maanjäristys vapisutti maata. Maaherranpalatsi seisoi kuitenkin paikoillaan vahingoittumattomana. Mutta heti maanjäristyksen jälkeen kuului kaikilta tahoilta sortuvien talojen ja kaatuvien pylväitten romahtelua, joka herätti kaikkien kauhua.
Heti kun ihmisääntä saattoi kuulla, huusi maaherra orjan luokseen.
"Kiiruhda teloituspaikalle ja käske minun nimessäni, että Nasaretin profeetta on otettava alas ristiltä!"