"Minä puhuin hänestä monen hänen ystävänsä kanssa Jerusalemissa", sanoi hän. "Hän ei ollut syypää niihin rikoksiin, joista häntä syytettiin."

"Jollei hän ollutkaan syypää suorastaan näihin rikoksiin, hän ei suinkaan ollut parempi kuin kukaan muukaan", sanoi keisari väsyneenä. "Kukapa ihminen ei olisi satoja kertoja eläessään ansainnut kuolemaa?"

Mutta nämä keisarin sanat saivat Faustinan ryhtymään johonkin, jota hän tähän saakka oli epäröinyt. "Näytänpä sinulle kuitenkin todisteen hänen voimastaan", sanoi hän. "Minä sanoin sinulle äsken, että pyyhin hikiliinallani hänen kasvojaan. Samaa liinaa pitelen nyt kädessäni. Tahdotko tarkastella sitä hetken aikaa?"

Hän levitti hikiliinan keisarin eteen, ja keisari näki siinä ihmiskasvojen varjomaiset piirteet.

Vanhuksen ääni vapisi liikutuksesta hänen jatkaessaan: "Tämä mies huomasi, että rakastin häntä. Minä en tiedä millä voimalla hän kykeni antamaan minulle kuvansa. Mutta silmäni kyyneltyvät katsellessani sitä."

Keisari kumartui katselemaan tätä kuvaa, joka näytti piirretyn verellä ja kyynelillä sekä surun synkillä varjoilla. Vähitellen kasvot kokonaisuudessaan esiintyivät hänelle sellaisina kuin ne olivat painautuneet hikiliinaan. Hän näki veripisarat otsalla, pistävän orjantappurakruunun, hiukset, jotka olivat tahmeina verestä, ja suun, jonka huulet värisivät tuskasta.

Hän kumartui yhä syvempään kuvan ylle. Yhä kirkkaampina ja selvempinä hän näki kasvot edessänsä. Varjomaisista piirteistä hän näki äkkiä silmien loistavan, ikään kuin niissä olisi piillyt eloa. Ja samalla kertaa kun ne puhuivat hänelle mitä hirveimmästä kärsimyksestä, ilmaisivat ne hänelle puhtautta ja jaloutta, jommoista hän ei koskaan ennen ollut nähnyt.

Hän makasi lavitsallaan ja ahmi silmin tuota kuvaa. "Onko tuo ihminen?" sanoi hän hiljaisella äänellä. "Onko tuo ihminen?"

Taaskin hän makasi hiljaa tarkastellen kuvaa. Kyyneleet alkoivat valua pitkin hänen poskiaan. "Minä suren sinun kuolemaasi, tuntematon", kuiskasi hän.

"Faustina", huudahti hän vihdoin, "miksi sallit tuon miehen kuolla?
Hän olisi parantanut minut."