Hän ei sanonut sanaakaan, vaan poistui jälleen.
Mutta kaikki, mitä tuo mies teki, tuli niin äkkiä ja yllättäen ja juuri silloin, kun sitä vähimmin saattoi odottaa, jotta ei koskaan ennättänyt asettua vastakynteen.
* * * * *
Pikkupiika se sittenkin oli, eikä kukaan muu, joka ratkaisi asian. Vieraat jättivät hyvästi ja matkustivat pois heti kun Maija Liisa oli seurannut isoäitiä panimorakennuksen kamariin. Pappi ei varmaankaan tuntenut olevansa oikein hyvissä voimissa, sillä hän jäi tuoliinsa istumaan, eikä saattanut vieraita kuistille. Heti kun he olivat lähteneet, tuli pappilanrouva papin luokse ja sanoi, että salissa oli hiukan illallista esillä. Hän arveli, että varmaan pappi tarvitsisi vahvistusta kaiken tämän jälkeen. Mutta pappi pyysi vain saada olla rauhassa. Oli lauvantai-ilta, ja hänen täytyi kirjoittaa saarnansa valmiiksi.
Hän otti myös esille paperinsa pöytälaatikosta ja kirjoitti pari riviä. Mutta enempää siitä ei tullut, ja hän heitti kynän kädestään.
Hän työnsi tuolin taakse ja astui hyvän aikaa edes-takaisin lattialla. Sitten hän kävi nurkkasohvaan istumaan. Oli aivan hiljaista, ja pikkupiika tuumi itseksensä, olikohan pappi nukkunut. Kaapinovessa oli rako, ja hän saattoi nähdä, että pappi oli pitkällään sohvalla, mutta mahdotonta oli nähdä, oliko hän sulkenut silmänsä.
Jos pikkupiika vain olisi ollut varma siitä, että hän nukkui, olisi hän koettanut hiipiä pois. On aivan mahdotonta selittää, kuinka väsynyt hän oli seisottuaan ahtaassa kaapissa. Ja miten välttämätöntä, että hän pääsi vapaaksi, jotta hän saattaisi puhua pappilanneiden ja Beata rouvan kanssa! Kyllä hän tiesi jotakin, joka tuottaisi heille iloa.
Nyt pappi oli maannut niin kauan hiljaa, että hän aivan varmaan jo nukkui. Pikkupiika arveli ainakin voivansa raoittaa hiukan kaapinovea ja kurkistaa ulos. Ovi avautui aivan hiljaa, mutta pappi ei nukkunutkaan, vaan hän makasi ja tuijotti vain vastakkaiseen seinään. Juuri kun pikkupiika aikoi vetää kaapinoven taas kiinni, katsoi pappi ylös ja huomasi hänet.
Pappi nousi ja astui kaappia kohti. Pikkupiika ei voinut tehdä muuta, kuin avata oven ja kiivetä esille.
"Mitä tämä merkitsee?" sanoi pappi. "Mitä tekemistä sinulla on minun kaapissani?"