"Olitko nyt oikeassa kodissasi?" kuiskasi hän. "Maija Liisa, armaani!
Siten en ole koskaan ennen soittanut. Sinä se olit, sinun rakkautesi.
Minä en itse soittanut."
"Koitukoon se onnettomuudeksesi tai onneksesi, mutta nyt minun täytyy jäädä tänne. Sinun täytyy auttaa minua ja pidättää minua täällä."
Kaikki hiljeni niin ihmeellisesti puutarhassa, jossa omenakukat kaareutuivat ikäänkuin morsiusteltaksi noiden molempien nuorten ihmisten päiden yläpuolella.