"Tosiaankin näytti siltä, kuin hän hyvin pian pääsisi lähtemään, sillä kun he tulivat niitylle, oli siellä kovin runsaasti heinää. Lumikki neito huomasi heti, että isäkulta oli mielissään, sillä hän alkoi laskea leikkiä Pitkän-Bengtin kanssa, joka on pisin mies koko pitäjässä, ja sanoi, että hänen pitäisi kasvaa vielä hiukan. Sillä hän oli vaan niin pitkä, että heinä juuri peitti hänet.
"Pitkä-Bengt oli heti valmis vastaamaan. Hän sanoi, että jos pastori hoiti yhä edelleen maitaan näin hyvin, niin ei hän kohta puoleen saisi ketään niittämään heinäänsä. Kova työ siinä oli, kun täytyi tällaisen vallin läpi tunkeutua. Ja molemmat Vetterin pojat olivat samaa mieltä kuin Pitkä-Bengtkin ja vakuuttivat, että he mielemmin tappelisivat kaikkien länsigötalaisten kanssa Brobyn markkinoilla kuin niittäisivät uudelleen tällaista heinää.
"Tähän täytyi isäkullan vastata yhtä kohteliaasti, ja he seisoivat kaikki ääneti piirissä hänen ympärillään ja odottivat vastausta. Ah, kylläpä luulen, että Lumikki neito muistaa aina isäkullan sellaisena kuin hän seisoi siinä, iloisena ja ystävällisenä väkensä keskellä ja oli tuumivinaan vastausta, jotta se tekisi heihin oikein hyvän vaikutuksen.
"Mutta kas vaan! He eivät saaneet koskaan kuulla isäkullan vastausta, sillä samassa tapahtui jotakin aivan odottamatonta, joka veti kaikkien huomion toisaalle.
"Mikähän tuolta tuli korkean heinän läpi heitä vastaan? Mikähän se oli, joka ei kävellyt, vaan horjahteli joka askeleella, eikä ollut hetkeäkään ääneti, vaan huusi koko ajan ja puhui ääneensä itsekseen?
"Nyt on sanottava, ettei Lumikki neito koskaan ollut nähnyt mitään niin kammottavaa. Kuinka naisihminen saattoikaan olla sellaisessa tilassa! Vaatteet riippuivat märkinä ja savisina hänen ympärillään. Hiukset olivat soljuneet alas ja riippuivat pitkinä suortuvina hartioille. Mutta kauheinta oli se, että hänen kasvonsa ja kätensä olivat veressä.
"Pitkä-Bengt ja Vetterin pojat kääntyivät pois ja sylkäsivät kolme kertaa, ikäänkuin he olisivat nähneet peikon, ja vähälläpä isäkultakin oli tehdä samoin.
"Mutta samassa Lumikki neito luuli tuntevansa hänet ja kuiskasi isäkullalle, että varmaan tuo oli neitsyt, joka hoiti kreivinnan taloutta Borgin kartanossa.
"Isäkulta myönsi hänen olevan oikeassa ja astui neitsyen luo ja kysyi mitä oli tapahtunut, koska hän näin varhain aamulla kulki hänen maillaan. Mutta neitsyt oli niin pyörällä päästään, ettei hän tuntenut isäkultaa. Hän huusi vain, ettei hän voinut tulla toimeen kreivinnan kanssa ja että hän aikoi lähteä apua etsimään pappilasta.
"He veivät hänet mukanaan kotiin, ja hetken kuluttua tointui hän sen verran, että hän saattoi kertoa, mitä hänelle oli tapahtunut. Kreivinna oli ärsyttänyt ja kiusannut häntä, kunnes hän ei kestänyt enempää, ja kello kaksi yöllä hän oli karannut Borgista. Ja hän oli niin poissa suunniltaan, ettei hän ollut ajatellut minne mennä, ennenkuin hän oli jo maantiellä. Silloin hän oli päättänyt lähteä pappilaan, koska hän oli kuullut, että siellä oli armeliaita ihmisiä. Mutta tuo raukka oli kulkenut oikoteitä niittyjen poikki, eksynyt polulta ja tupertunut jokeen, jolloin hän oli loukannut otsansa ja pilannut vaatteensa. Tästä kaikesta hänen päänsä oli mennyt niin pyörälle, ettei hän ollut löytänyt oikeata tietä, vaan oli kaahlannut heinikossa ja viljapelloissa kaiken aamua.