"Minun täytyy nyt sanoa jotain. Lumikki neidon ei pitäisi koskaan pukeutua lystillisiin pukuihin. Hän tuli heti kovin vallattomaksi ja kuvitteli mielessään olevansa joku muu kuin mikä hän oli. Isoäiti ja Ulla nauroivat aivan katketaksensa, kun hän alkoi matkia kreivinnan puhetta ja käyntiä.
"Ulla sanoi vieläkin kerran, että hänen miehensä kaiken mokomin täytyi saada nähdä hänet kreivinnana. Hän tahtoi välttämättä, että he menisivät suureen rakennukseen.
"Lumikki neito tuumi: 'Ehkäpä isäkulta ei pidä siitä, että olen pukeutunut tällä tavalla, koska hän kohtelee minua nyt aina niin vakavasti. Ennen sain pukeutua niin usein kuin mieleni teki, mutta nyt on kaikki toisin.'
"Mutta hän oli rohkea, sillä Ulla oli hänen kanssansa ja siksi hän tuumi taas itseksensä: 'Ei se käy päinsä, että sinä annat toisten aivan masentaa itseäsi. Tänäänhän isäkulta on ihan entisellään. Ei hänen mielestään voi olla sopimatonta, että olet pukenut yllesi kreivinnan hameen.'
"Toinenkin ajatus lohdutti häntä. Hän arveli, ettei äitikulta panisi pahakseen, jos he hiukan kujeilisivat armollisen kreivinnan kustannuksella.
"Kun he astuivat alas portaita, iski uusi ajatus Ulla Moreuksen päähän. Hän vei Lumikki neidon talliin ja siellä hän pyysi Pitkää-Bengtiä satuloimaan Mustan. Musta on pyylevä ja pieni eikä lainkaan Borgin kartanon suurten ratsuhevosten näköinen. Eivätkä heidän suuret satulansa, joissa oli pehmeäksi täytetyt istuimet ja selkänojat, olleet lainkaan samanlaisia kuin kreivinna Märtan omat.
"Kun Musta oli satuloitu ja Lumikki neito oli noussut sen selkään, juoksi Ulla edeltä sisään, ja hän huusi sekä saliin että keittiöön, että kreivinna Märta ratsasti lehtikujaa myöten.
"Oi, voi, kylläpä siinä hälinä nousi! Äitikulta riisti kyökkiesiliinan edestään, jotta kauluri siitä irtaantui, ja hyökkäsi kuistille. Isäkulta riensi ulos niin kiireesti, että peruukki lensi viistoon, ja kävi ylimmälle portaalle äitikullan viereen. Ulla ja lukkari Moreus asettuivat heidän taakseen ja alimmalla portaalla seisoi kamarineitsyt niiaten.
"Olihan Lumikki neidolla piiska, jolla hän yllytti Mustaa, mutta ei se sittenkään juossut kuin hiljaista hölkkää, ja hän arveli, että hyvä se saattoikin olla. Sillä eihän hän voinut muuta ajatella, kuin että isä- ja äitikulta heti olivat huomanneet, että hän se siinä vain ratsasti.
"Mutta olipa se hullua. Äitikulta oli varmaan katsellut vain punaista liiviä, jota kreivinna oli käyttänyt monta vuotta eikä huomannut mitään muuta. Sillä tuskin Lumikki neito oli ennättänyt tervehtiä piiskallaan ja huudahtaa: 'Bonjour, monsier le pasteur!' niinkuin kreivinnalla oli tapana tehdä, kun äitikulta hyökkäsi portaita alas ja niiasi aivan maahan asti.