"Ihmeellistä, että Pitkä-Bengt saattoi olla noin kömpelö. Hän avasi veräjän niin auki, että Isopukki pääsi livahtamaan hänen ohitsensa. Eikä hän koettanutkaan ajaa Isoapukkia takaisin aidan taakse, niinkuin hänen olisi pitänyt tehdä. Hän katsoi vain, että puutarhan portit olivat suljetut, jotta Isopukki ei päässyt pilaamaan isäkullan omenapuita eikä äitikullan kaalipenkkejä. Hänen mielestään ei suinkaan ollut vaarallista, vaikka Isopukki pääsikin pihamaalle ja sai haukata hiukan ruohokenttää.
"Vaan ajatteleppas, Isopukki ei vilkaissut edes ruohokenttään päinkään, vaan juosta hölkytti suoraan panimon edustalle. Se tepsutteli niin somasti ja kevyesti, ettei äitikulta kuullut yhtään, vaikka panimon ovi oli raollaan.
"Tuo pukki oli aina ollut kovin hieno. Juodessa se ei loiskuttanut kuin koira eikä särpinyt niinkuin hevonen, vaan oli niin hiljaa, ettei kukaan huomannut mitä se toimitti. Isopukki oli juonut monta kannullista maitoa karjapiian selän takana, ja nyt se ehti hyvässä rauhassa juoda koko rankin äitikullan tietämättä asiaakaan.
"Mutta kun ämpäri oli tyhjä, alkoi Isopukki määkiä, niinkuin sen tapa oli, sillä sen mielestä ei ollut hauska tehdä kepposia, jollei se saanut nähdä, miten kaikki suuttuivat siitä, mitä se oli tehnyt. Samassa äitikulta seisoikin jo kynnyksellä ja näki, että ämpäri oli tyhjä.
"Äitikulta otti pitkän, nokisen uunikoukun käteensä, joka aina seisoi panimon oven nurkassa, ja aikoi antaa pukille kyytiä. Mutta sellaisen kestityksen jälkeen ei Isopukki voinut ymmärtää, että äitikulta olisi toden teolla sille vihainen, ja se nousi takajaloilleen ja alkoi tanssia äitikullan edessä. Isopukki oli vanha ja voimakas, eikä ollut niinkään hyvä joutua sen kanssa tekemisiin. Äitikulta hutki sitä uunikoukulla, ja jokainen, joka tunsi sen tavat, tiesi, ettei tuo leikki loppuisi hyvin. Kaikki kiiruhtivat nyt pihalle äitikullan apuun, sekä isäkulta, Lumikki neito että palvelustytöt. Mutta Isopukki ei tehnyt hänelle yhtään mitään, hyppäsi vain edes-takaisin, ja silloin isäkulta kielsi toisia sekaantumasta leikkiin. Samalla hän huusi äitikullalle, että hänen oli nyt parasta kiiruhtaa panimoon niin kauan kuin Isopukki oli vielä leikkisällä tuulella.
"Mutta äitikulta ei välittänyt varoituksesta. Ja vihdoin hänen onnistui iskeä uunikoukulla Isoapukkia niin kovasti, että tämä sen tunsi. Se laskeutui nyt etujaloilleen, mutta ei sillä ollut paljonkaan voitettu, sillä se hyökkäsi samassa panimoon ja heitti sarvillaan kumoon niin monta äitikullan pulloa ja ruukkua kuin se vain ennätti. Ja tuskin oli äitikulta ehtinyt sen jäljissä sisään, kun se taas kiiruhti ulos.
"Isopukki tiesi nyt vallan hyvin, että kaataessaan kaikki pullot kumoon se oli antanut äitikullalle niin paljon työtä, että se vähäksi aikaa pääsi hänestä rauhaan ja sai nauttia iloisesta tuulestaan. Se seisoi pari sekunttia hiljaa panimon ovella ja katseli ympärilleen. Sitten se alkoi astua hiljaa ja vakavana mäkeä ylös asuinrakennusta kohti.
"Isopukki käyttäytyi tavallisesti hyvin arvokkaasti ja juhlallisesti ja se oli sille hyvään tarpeeseen, sillä olihan melkein mahdotonta uskoa, ettei niin komea elukka koskaan ajattelisi muuta kuin pahantekoa. Mutta ei kukaan ollut koskaan nähnyt sitä niin komeana kuin nyt. Se nosti jalkojaan hitaasti ylös, nojasi päätään taakse, nosti kuononsa ilmaan ja ikäänkuin kerskaili suuresta parrastaan ja pitkistä sarvistaan. Kuitenkin saattoi huomata, ettei se ollut oikein vakavissaan. Silmät vilkkuivat hiukan sinne ja tänne ja takaruumis heilahteli toiselle puolelle.
"Isäkulta luuli, että Isopukki oli matkalla vuohiensa luo takapihalle, ja hän huusi Lumikki neidolle, että he väistyisivät pukin tieltä, eivätkä häiritsisi sitä. Mutta jos Isopukki olikin aikonut sinne, niin muutti se mielensä kulkiessaan kuistin ohi ja huomatessaan, että sisäovi oli jäänyt auki väen kiiruhtaessa pihalle sitä hätyyttämään. Ja parhaillaan kun se astui aivan vakavasti eteenpäin, loikkasi se portaita ylös ja juoksi sisään.
"Nyt hyökkäsivät kaikki palvelustytöt sen perässä ajaakseen sen ulos. Silloin Isopukki pakeni ylös vintin portaita, ja kun toiset seurasivat sen jäljissä, hyppäsi se ulos ullakkoikkunasta. Isopukki ei viitsinyt katsoa, kuinka pitkältä siitä oli maahan, ennenkuin se hyppäsi. Mutta onni potkaisi sitä aina, ja siksi se hyppäsi nytkin ulos siitä ikkunasta, joka oli aivan kuistin katon yläpuolella.