Pappilanrouva kehui sitä sekä kaikkea muutakin.
Mutta vanha muori Moreus näytti sittenkin hiukan huolestuneelta, ja hetken kuluttua hän uskoi pappilanrouvalle huolensa.
Olihan se hauskaa, että sisar Raklitz oli tyytyväinen morsiuspukuun, mutta hänen omasta mielestään oli kaikki aivan epäonnistunutta, kun morsian ei voinut näyttää iloisemmalta. Mikä huvi oli koristaa sellaista, josta olisi voinut luulla, että häntä aiottiin viedä mestauslavalle.
Morsian kääntyi muihin selin ja sanoi jotakin, jota ei kukaan kuullut. Hän ei välittänyt vähääkään kaikesta siitä koreudesta, jota hänen ylleen puettiin, kun mamseli Maija Liisa ei ollut mukana häissä. Olihan hän luvannut senkin seitsemän kertaa, että hän tulisi katsomaan häntä morsiamena.
Nyt Ulla Moreus sekaantui asiaan. Hänen äänensä oli iloinen ja raikas, niinkuin ainakin ihmisellä, joka mielellään sovittaa ja selvittää kaikki asiat.
Eiköhän Maija Liisa voisi hetkeksi jättää isoäitiä yksin kotiin. Isäntäväki kyllä mielellään lähettäisi häntä hakemaan. Eihän tuo matka kovinkaan pitkä ollut.
Vanha muori Moreus puhui myös asian puolesta.
"Maija Liisa ja Britta olivat rippikoulutovereita, ja siitä saakka he ovat olleet hyviä ystäviä."
Pappilanrouva ei vastannut kovinkaan ystävällisesti.
"Niin, niin, rakas sisar, tokko pitäjässä on ainoatakaan talonpoikaistyttöä, joka ei olisi Maija Liisan hyvä ystävä."