Hänen päätänsä huimasi. Hänen täytyi istahtaa tuolille ikkunan ääreen. Hän ei voinut käsittää mitä tämä oli. Miksikä hääväki ajoi Loby'stä tänne tyhjään pappilaan?
Ehkäpä hän luuli vain näkevänsä sellaista siksi, että hänen ajatuksensa koko päivän olivat olleet häätalossa.
Hän kuuli, että he pysähtyivät portaiden eteen, että eteisen ovi avautui ja että väkeä tunkeutui sisään. Mutta hän jäi sittenkin paikoilleen istumaan.
Ei häntä lainkaan peloittanut. Mutta olisi tuntunut niin harmilliselta mennä heitä vastaan, jollei siellä olisi ollutkaan ketään!
Nyt he olivat salissa ja nyt he avasivat kyökkikamarin oven.
Pelimannit tulivat ensimäisinä. Sitten lukkari Moreus ja Ulla käsipuolessaan. Sitten morsian ja sulhanen, joita kaksi sulhaspoikaa valaisi kolmihaarakynttilöillä, ja heidän jäljessään koko liuta nuorisoa, sekä tyttöjä että poikia.
Kun kaikki olivat tulleet sisään, keskeytti Jan Öster ja hänen toverinsa soittonsa, ja lukkari Moreus astui esille pappilanneiden eteen ja piti pienen puheen. Asian laita oli nyt sellainen, että Loby'n Britta välttämättä tahtoi näyttää pappilanneidelle kuinka kaunis hän oli morsiamena, ja hän ja hänen miehensä olivat aikoneet ajaa tänne yksin, mutta silloin lukkari sekä muutkin arvelivat, ettei pappilanneidellä olisi paljonkaan iloa morsiamesta, jollei hän samalla saisi myös nähdä morsiussaattoa, ja siksi olivat nyt kaikki ne tulleet tänne, jotka eivät olleet liian unisia hääaterian jälkeen.
Pappilanneiti oli aina huonosti puettu sen jälkeen kuin hän oli saanut emintimän. Mutta sekä hän itse että muutkin unohtivat sen kokonaan, sillä morsiussaaton tulo sai ilon syttymään hänen kasvoilleen, jotta hän suloudessaan oli aivan vastustamaton.
Totta se oli, mitä näistä Lövdalan papintyttäristä sanottiin, he saattoivat todellakin panna kaikkien ihmisten päät aivan pyörälle. Aivan mahdotonta oli käsittää, miten se oikeastaan kävi, mutta kun hän nyt syleili morsianta ja puristi sitten sulhasen sekä kaikkien muidenkin kättä, niin nyt vasta heistä tuntui oikealta hääilolta.
Kas, pappilanneiti saattoi aivan unohtaa kaikki huolet ja tulla niin iloiseksi, että muut ihmiset ajattelivat: "Ei mikään ole niin suloista kuin elämä. Se ei ole totta, että elämä on vain ikävää ja täynnä huolia. Se on vain yhtä ainoaa iloa."