Mutta eipä olisi ollut niinkään vaarallista, vaikka äitikulta olisi yllättänyt Maija Liisan nyt, kun hän istui yksin tädin kanssa. Mutta jos hän olisi tullut hiukan myöhemmin päivällä, niin se vasta olisi ollut paha.
Puolenpäivän aikana ajoi matkustaja kestikievarin pihalle. Maija Liisa käännähti ikkunaan päin ja näki pitkän, kauniin miehen nousevan pienestä, vihreäksi maalatusta reestä. Hän oli puettuna kotikutoisiin sarkavaatteisiin, niin vaaleihin, että ne olivat melkein valkoiset, eikä hänellä ollut turkkia yllään, mutta siitä ujostelemattomasta tavasta, millä hän tervehti kestikievarin isäntää, saattoi nähdä, että hän oli sittenkin herrasmies.
Täti oli niin tottunut matkustajiin, ettei hän viitsinyt edes katsoa ulos. Maija Liisan täytyi pyytää häntä kääntymään ikkunaan ja sanomaan kuka tuo kaunis mies oli.
Olipa se hauska, että täti saattoi tyydyttää hänen uteliaisuuttaan. Mies, joka seisoi tuolla ulkona, niin, se oli tosiaankin Finnerudin pappi, pastori Liljecrona.
Olisipa äitikulta nyt ollut siellä näkemässä, miten Maija Liisa säpsähti, kun hän kuuli vieraan nimen. Tätikin huomasi sen ja tuli uteliaaksi, mutta se ei tehnyt mitään, sillä hän oli sellainen, että Maija Liisa saattoi mielellään kertoa hänelle sekä unipannukakusta että unestaan. Sitä juttua olisi ollut mahdoton kertoa äitikullalle. Hän olisi vain halveksivasti nykäissyt niskaansa koko asialle.
Täti sen sijaan käsitti asian aivan vakavasti. "Eipä tuo olisi niinkään tyhmää, jos voisit saada hänet", sanoi hän. "Ei siinä kyllin, että hän on kaunis, vaan hän on oikein kelpo mieskin."
Maija Liisa hämmästyi suuresti. Eihän täti voinut tarkoittaa, että hän menisi naimisiin Finnerudin papin kanssa? Finnerud sijaitsi kovin kaukana pohjoisessa, vieläkin kauempana kuin Västmarken. Eikä siellä asunut muita kuin suomalaisia, jotka olivat muuttaneet sinne pari sataa vuotta sitten, eivätkä osanneet ruotsia. Maija Liisalle Finnerud oli yhtä outoa seutua, kuin jos se olisi ollut aina Lapissa saakka.
Mutta täti rauhoitti häntä. Ei hänen tarvinnut pelätä joutuvansa
Finnerudiin. Pastori Liljecrona oli ollut siellä pappina yksitoista
vuotta, mutta nyt hän luultavasti muuttaisi pois sieltä ja tulisi
Sjöskogan kirkkoherraksi.
Silloin Maija Liisa alkoi ymmärtää, miksikä täti oli tullut niin intoihinsa. Hän, joka oli entinen pappilanneiti, tiesi kyllä, että Sjöskoga oli paras paikka koko hiippakunnassa.
Mutta Maija Liisa ei välittänyt Finnerudista eikä liioin Sjöskogasta.
Hänen tulevan miehensä piti olla pappina Svartsjössa ja asua
Lövdalassa.