»Äiti, minä olen joutunut onnettomuuteen ylpeyteni tähden, ja nyt minun täytyy soittaa itseni kuoliaaksi. Mutta sano sitä ennen voitko antaa anteeksi minulle, joka jätin sinut yksiksesi ja köyhäksi vanhoilla päivilläsi?»
Äidin valtasi suuri sääli poikaa kohtaan, ja kaikki viha, mitä hän oli tuntenut, oli kuin pois puhallettu. »Kyllä annan anteeksi sinulle», sanoi hän. Ja kun hän näki pojan tuskan ja tahtoi, että tämä ymmärtäisi hänen tarkottavan sitä mitä sanoi, vahvisti hän anteeksiannon Jumalan nimellä.
»Jumalan meidän Vapahtajamme nimessä annan sinulle anteeksi!» sanoi hän.
Mutta kun hän tämän sanoi, pysähtyi käyrä, viulu putosi maahan, ja soittoniekka nousi pystyyn pelastettuna ja vapahdettuna. Sillä lumous oli loppunut, koska hän oli kohdannut ihmisen, joka niin suuresti oli säälinyt hänen hätäänsä, että oli lausunut Jumalan nimen hänen ylitseen.