E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
UNTUVAINEN Y.M. KERTOMUKSIA
Kirj.
SELMA LAGERLÖF
Suomennos.
Untuvainen ja Äidin valokuva teoksesta "Näkymättömiä siteitä",
Hopeakaivos "Sadun satu" nimisestä teoksesta.
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1912.
I.
Onpa kuin näkisin heidät, siinä maantietä ajaessaan.
Ihan selvästi näen miehen jäykän, laajalierisen silkkihatun, jollaiset olivat käytännössä nelikymmenluvulla, hänen vaalean liivinsä ja solmitun kaulaliinansa. Näen myös hänen kauniit sileäksi ajetut kasvonsa, harvoine, vähäpätöisine poskipartoineen ja hänen korkean, jäykän kauluksensa ja miellyttävän arvokkaisuuden hänen pienimmässäkin liikkeessään. Hän istuu oikealla puolella rattailla ja kokoilee ohjaksia ja hänen rinnallaan istuu sitten pienoinen naisolento. Jumala häntä siunatkoon! Hänet näen vieläkin selvempään. Ikäänkuin taulussa näen hänen kaidat pikku kasvonsa ja hatun niiden ympärillä leuan alle kiinni solmittuna ja tummanruskeat, sileäksikammatut hiukset ja suuren saalin ommeltuine silkkikukkineen. Vaan kiesit, joilla he ajavat, ovat tietystikin sellaiset vihreäksi maalatut, joissa istuimen selustan kapulat ovat sorvatut, ja majatalon hevonen, jolla he ajavat ensimäisen peninkulman, on tietysti pieni pyylevä maalaisruuna.