Talonpojat käsittivät, että kuningas alkoi kyllästyä pitkään odotukseen, ja lopulta yksi heistä astui joukosta esiin.
"Nyt on asia niin, Kustavi kuningas, ettemme osanneet tänään odottaa kuninkaan käyntiä", talonpoika sanoi, "ja siitä syystä emme nyt heti kykene sinulle vastaamaan. Nyt minä neuvoisin sinua menemään sakastiin ja juttelemaan meidän pappimme kanssa, kunnes me täällä tuumimme sitä äskeistä esitystäsi."
Kuningas käsitti, ettei parempaa päätöstä heti käynyt odottaminen, vaan että oli viisainta tehdä niinkuin talonpoika neuvoi.
Sakastiin tullessaan hän tapasi siellä ainoastaan vanhan miehen, joka näytti talonpoikais-äijältä. Hän oli pitkä ja vankka, ja hänen suurten käsiensä pinta oli karkea kovasta työstä, eikä hänellä ollut liperiä eikä kauhtanaa, vaan nahkahousut ja pitkä valkoinen lammasnahkaturkki, niinkuin toisillakin miehillä.
Hän nousi seisaalleen ja kumarsi kuninkaan astuessa sisään.
"Tuolla ulkona sanottiin että tapaisin täällä papin", sanoi kuningas.
Toisen kasvot siitä hieman punehtuivat. Hänestä tuntui vastahakoiselta selittää, että juuri hän oli tämän pitäjän kappalainen, kun näki kuninkaan pitävän häntä talonpoikana.
"Niin, pappi kyllä tapaa täällä olla näihin aikoihin", hän virkkoi.
Kuningas heitähti istumaan suureen korkeakenoiseen nojatuoliin, joka sakastissa oli siihen aikaan ja on vielä nytkin ihan sellaisenaan, paitsi että seurakunta on sen selkänojan koristanut kullatulla kuningaskruunulla.
"Onkos teillä tässä pitäjässä hyvä pappi?" kysäsi kuningas. Hän tahtoi koetteeksi kerran näyttää olevansa huvitettu talonpoikain oloista.