Patruuna Teodor. Anna keppi tänne, Nyberg! Siinä ei ole oikeaa vauhtia. (Heiluttaa keppiä.) Eläköön morsian!
(Väki huutaa innolla.)
Mauritz. Kun toin hänet setäni ja hyväntekijäni, patruuna Fristedtin luo…
Nyberg. Eläköön patruuna!
Patruuna Teodor. Uskallapas yrittää, Nyberg, kun sinulla ei ole keppiä! Jatka vain sinä, Mauritz! Patruuna Teodorille ei kannata hurrata.
Mauritz. Silloin minä tiesin, että löytäisin täällä uskollisia ja urhoollisia sydämiä, jotka ymmärtäisivät sen askeleen, jonka nyt olen ottanut. En koskaan tule unohtamaan teidän vilpitöntä ystävyyttänne, ja jos vastoinkäymiset tai huolet kohtaisivat teitä, niin että olisitte ystävän tai tuen tarpeessa, niin tietäkää, että minä aina tahdon olla teidän ystävänne ja tukenne!
Patruuna Teodor (itsekseen). Kas tuota venkaletta!
Nyberg. Eläköön Mauritz herra!
Patruuna Teodor. Eikö hän voi pysyä nahassaan, Nyberg! Niin, hurratkaa te Mauritzille niin paljon kuin mielenne tekee.
(Voimakkaita eläköön huutoja, mutta patruuna ei heiluta keppiään.)