Tapahtumapaikka 1840-luvulla tehtaanisäntä Fristedtin Bohult-nimisessä talossa Värmlannissa.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Tehtaanisäntä Fristedtin talo, Bohult pihanpuolelta.
Oikealla suuri valkeaksi maalattu rakennus ruotsalaiseen herraskartanotyyliin. Kaksi ulko-ovea, lähempi herrasväen huoneihin, kauempi keittiöön. Kummankin sisäänkäytävän edessä yksinkertainen, matala kuistisilta ilman katosta tai kaidetta. Köynnöskasveja seinällä. Perällä rivi korkearunkoisia tuoksupoppeleita, joiden lomitse avautuu näköala yli kauniin maiseman. Puutarhan pensasryhmien ja lehtojen lomitse näkyy varsin suuri järvi sekä siniset kunnaat järven toisella puolella. Järven toiselta rannalta siintää rautatehdas ja sen suuret rakennukset. Ajotie taloon kulkee poppelien välitse, ja sillä kohtaa, missä se tekee käänteen, rakennetaan parastaikaa kunniaporttia. Vasemmalla reunustaa pihaa matala kiviaita, jolla kasvaa tiheä, tasaiseksi leikattu sireeniaitaus. Keskellä aitaa on rautainen veräjäportti, joka johtaa takapihalle. Lähinnä katsojia kaareutuu aitaus puolikuun muotoiseksi lehtimajaksi, jossa on keinu. Lehtimajan sisus ei näy näyttämölle, ainoastaan katsomoon. Kauimpana vasemmassa nurkkauksessa taustalla on suuri ja kaunis puutarhapaviljonki.
Katettu pöytä neljälle hengelle on hiekkakentällä oikealla puolella, lähinnä katsojia. Pöydän ympärillä muutamia yksinkertaisia puutarhatuoleja. Keittiö-portaiden luona on suuri kivi, kalojen perkausta varten.
Tehtaanisäntä ja hänen väkensä rakentelevat kunniaporttia, josta tulee kevyt ja siro. Se on jo valmis, vain ylin koriste puuttuu. Keittäjätär perkaa parastaikaa tavattoman suuria lohta kivellä, keittiönportaiden vieressä. Tehtaanisäntä Fristedt, kookas, komea, mustapartainen mies, neljänkymmenen korvissa, astuu keittäjättären luo ja osoittaa lohta kepillään.
Frida (tehtaanisännän palvelijatar, 50 vuotta, ulkomuodoltaan arvokas ja luottamusta herättävä, seisoo portailla ja vastustaa innokkaasti isäntää). Onko patruuna aivan villissä? Mehän tarvitsemme lohen juhla-illallisia varten huomenna!
Keittäjätär. Sitähän minäkin sanon! Tämän lohen Frida erikoisesti tilasi kalastajalta, sanon minä. Ei patruuna saa sitä hullutuksiaan varten.
Patruuna Teodor (lempeällä, ylitsepuhuvalla äänellä). Saat sinä lohen takaisin Frida. Minä lainaan sen vain hetkeksi. Meillä ei ole mitään millä koristaisimme kunniaportin ylintä harjaa, ei sydämiä eikä kyyhkysiä, ja siksi me panemme tuon lohen paremman puutteessa. (Ukkosäänellä keittäjättärelle.) Jos sinä leikkaat tuon lohen kappaleiksi, niin Jumal'avita!
Frida. Eihän patruuna voi panna lohta kunniaportin päälle. Siitähän herra Mauritz saisi vasta naurun ja pilkan aihetta, kun hän saapuu.