Patruuna Teodor (lempeällä äänellä). Rakas Frida, eikö hän ole kuullut ihmisten sanovan meistä Fristedt'eistä, että me olemme kuin lohia, jotka aina kulkevat vastavirtaa? Sen me olemme kaikki tehneet, paitsi veljeni pormestari Filipstadissa. Nyt veljenpoikanikin on alkanut näyttää, että hän tulee sukuunsa. Kun hän nyt tulee tänne, sanon minä hänelle: "Ennen sinä väistyit kaikkien ohi, nyt sinä olet kuin vastavirran lohi." (huutaa) Kalle!
Kuski Kalle (on touhunnut kunniaportin luona. Astuu esille lakki kourassa.) Mitä patruuna käskee?
Patruuna Teodor (lempeästi). Otappa tämä lohi, pikku Kalle, ja aseta se kunniaportin harjalle! Kaikkein ylimmäksi, ymmärrätkö?
Frida. Jos tuo lohi turmeltuu, niin saa patruuna itse laittaa illallista.
Patruuna Teodor. Jollei Frida anna tuota lohta, niin tiedän minä jotakin parempaakin. Frida saa pukeutua valkoiseen yöpaitaan, ja sitten me leikkaamme siivet hanhi-ukolta ja kiinnitämme ne Fridan selkään ja annamme hänelle metsästystorven suuhun. Ja sitten Frida saa istua enkelinä tuolla ylhäällä ja puhaltaa torveen, kun kihlautuneet ajavat portin alitse. Frida saa nyt valita. (Ukkosäänellä) Minä puhun nyt täyttä totta.
Frida (loukkaantuneena). Patruuna on ilkimys, sen minä sanon. Tänä iltana ei laiteta illallista patruunalle eikä hänen vierailleenkaan, minä tiedän. (Kiiruhtaa sisään ja lyö oven kiinni perässään.)
Patruuna Teodor (lempeällä äänellä). Ota kala, pikku Kalle! (ärjyy) Niin, niin, ota se vaan!
Kalle (kietoo nuoran kalan ympärille ja hissaa sen sitten työmiehille. Tätä tehdessään). Tahtoisin kysyä patruunalta erästä asiaa. Patruuna on sanonut, että meidän tulee alottaa eläköönhuudot heti kun kihlaantuneet saapuvat puutarhaan. Mutta jos hevoset pillastuvat, niin keskeytämmekö silloin?
Patruuna Teodor. Kallen ei tarvitse olla huolissaan. Eivät hevoset pillastu, kun vaunuissa istuu veljenpoikani Mauritz. Ne muuttuvat heti lauhkeiksi kuin lammas, kun ne vain näkevätkin hänet. (Lempeällä äänellä) Niin, tiedänhän minä, että Kalle on aina pitänyt hänestä, sillä hän on niin kohtelias ja hieno.
Kalle. Ollakseen niin nuori, täytyy myöntää, että hän on kovin järkevä ja tasainen.