Patruuna Teodor. Kalle ajattelee joka kerta kun hän näkee hänet, että tuollaista isäntää olisi hauska palvella. Ja kun Kalle näkee meidät yhdessä, toivoo hän, että tuo hupsu patruuna Teodor pian taittaisi niskansa tai kyllästyisi elämään, ja hirttäisi itsensä, jotta ylioppilas ja tuleva oikeusneuvos Mauritz Fristedt saisi periä hänet. Kalle soveltuisi erittäin hyvin Mauritzin alustalaiseksi.
Kalle. Patruunan kanssa on tänään aivan mahdoton puhua.
Patruuna Teodor. Kalle on ehkä pahoillaan siitä, että tuo hieno herra on kihlannut morsiamen vastoin äitinsä, rouva pormestarinnan tahtoa. Ehkä Kalle senvuoksi ei halua hurrata hänelle? Kalle ei hyväksy sitä, että Mauritz on kihlannut köyhän tytön Syrjäkadun varrelta. Hän ei huolisi leipurintytärtä emännäkseen.
Kalle. Niin, totta puhuakseni, kyllä minun mielestäni se, joka saa periä patruunan suuret rikkaudet, olisi voinut valita itselleen morsiamen isoisista taloista Pääkadun varrelta. Enpä usko, että patruunakaan on kovin tyytyväinen leipurinmamseliin.
Patruuna Teodor. Pitäisihän Kallen huomata, että olen tyytyväinen! Miksikä minä muuten pystyttäisin kunniaportin ja käskisin Kallen ja koko väkeni hurrata nuorelle parille? Ei, tyytyväinen minä olen siihen, että hieno veljenpoikani on kihlannut leipurimestari Ehingerin tyttären, muuta ei Kallen tarvitse luulla. Mutta jos Kalle arvelee, että toivoisin olevani viidenkymmenen peninkulman päässä täältä, niin oikeassa hän on. Niin, mitäpä se Kallen rauhaa häiritsisi, Kallehan on vanha, nainut mies, mutta minä olen vain vanhapoika raukka, ja minä tunnen kylmänväreitä selässäni ajatellessani, että Mauritz tuo tänne pienen, kainon mamselin. (Ukkosäänellä) Mitäs kummaa minä teen tuolla seitsemäntoistavuotiaalla tytöllä? Voiko Kalle sanoa sen minulle?
Kalle. Oi, kyllä patruuna siitä selviää.
Patruuna Teodor. Mitä varten Mauritz tuo hänet tänne? Luuleeko hän, että minulla on tapana ottaa vastaan naisvieraita? Hänestä on varmaankin tullut oikea Fristedt. Hän kulkee suoraan vastavirtaa. No, se muuten on minulle hyvin mieleen. (Astuu kunniaportin luo.) No, onko Wilhelmssonin puhe morsiamelle jo valmis?
Puutarhuri Wilhelmsson. Onpa sekin kysymys, patruuna!
Patruuna Teodor. Kuuleppas Kalle, niin sen pitää olla! Wilhelmssonin puhe on valmis. Toista se on kuin Kalle ja Frida. Mutta nähkääs, Wilhelmsson ei ole istunut kuskipukilla ja tullut kopeaksi, niinkuin Kalle eikä hän ole seisonut lieden ääressä ja tullut kiukkuiseksi niinkuin Frida, vaan hän on astunut kukkien parissa ja tullut ystävälliseksi ja lempeäksi mieleltään. Hän tietää, että morsian on otettava ystävällisin sanoin vastaan, kun hän tulee taloon. No, mitä Wilhelmsson aikoo sanoa hänelle?
Wilhelmsson. Niin, minä aioin sanoa jotain tähän suuntaan. (Kääntää selkänsä muille ja kuiskailee patruunan kanssa.)