Patruuna Teodor (taputtaa Wilhelmssonia olkapäälle). Erinomaista, Wilhelmsson. Jollei morsian ole siihen tyytyväinen, niin saa hän palata suoraa tietä takaisin Filipstadiin. (Kääntyy toisen puoleen.) No, mitä Nybergille kuuluu? Saako pehtori heidät hurraamaan?
Pehtori Nyberg (nuori mies, hiukan paremmin puettu kuin muut). Ei, tietääkö patruuna, asiat ovat niin huonosti, että kaikki pikku pojat ovat kadottaneet puhelahjansa.
Patruuna Teodor. Niinkö Nyberg arvelee? Kas tässä, Nyberg ottaa minun keppini ja heiluttaa sitä ilmassa kun he tulevat, niin saapa nähdä, että hurraus käy mainiosti!
Poika (tulee hengästyneenä näyttämölle). He tulevat! He tulevat! He näkyvät jo kujan päässä!
Patruuna Teodor. Tuhat tulimmaista! (Pojalle.) Juokse sisään Fridan luo ja sano hänelle, että he tulevat! Tiedättekö nyt kaikki, mitä teidän pitää tehdä? Pehtori ottaa heidät eläköön huudolla vastaan puutarhan nurkkauksessa, Wilhelmsson seisoo kunniaportilla ja pitää puheensa. Kalle seisoo hiekkakäytävällä portaitten edessä ja avaa vaununoven ja auttaa morsiamen alas. Frida seisoo kukkakimppu kädessä rappusilla ja minä tässä ovella.
(Hänen sanoessaan näin on hän itse sekä kaikki muut
paitsi Frida asettuneet paikoilleen.)
Poika. Frida käski sanoa, että patruuna saa itse ottaa vastaan vieraansa.
Patruuna Teodor (lempeällä äänellään). Juokse heti sisään ja sano, että keittäjätär saa siistitä itsensä ja tulla ulos vastaanottamaan! Hän saa ojentaa kukkakimpun morsiamelle. Sillä täytyyhän sitä toki näkyä, että talossa on naisväkeäkin, (ärjyy) No, etkö ala jo laputtaa?
(Vaunujen jyrinää.)
Nyberg (kurkistaa kunniaportista sisään). Kihlautuneet eivät vielä tulleet. Se oli vain isännöitsijä ja kuninkaallinen sihteeri.