Patruuna Teodor. Olipa tuo aika vekkuli! Hän on saanut valtaansa yksin vuorineuvoksettarenkin! Ei häntä ole helppo pitää aisoissa, tiedätkö.
Mauritz. Ei kukaan voi vastustaa Anne-Marien viehätysvoimaa, setä. En tiedä tosiaankaan muuta kuin yhden ainoan ihmisen, jota hän ei ole täydellisesti kietonut sormiensa ympärille.
Patruuna Teodor. Et suinkaan tarkoittane minua, Mauritz? Sillä minä rakastuin häneen samassa hetkessä kun näin hänen ajavan kunniaportin alitse.
Mauritz. Minä tarkoitan itseäni, setä.
Patruuna Teodor. Sehän on hyvä tietää, sillä sittenhän me muut voimme turvautua sinuun, kun hän alkaa liiaksi meitä kurissa pitää. Mutta minun pitää ottaa selko, mitä aikomuksia hänellä on vuorineuvoksettaren suhteen. Antaako hän hänen mennä levolle, vai pakottaako hän häntä kuuntelemaan Filipstadin juorujuttuja. (Menee sisälle.)
Anne-Marie (ikkunassa). Minä aioin kysyä, saanko todellakin mennä levolle?
Mauritz. Sinä puhut ikäänkuin olisin oikea tyranni! Olen sitäpaitsi muuttanut mieltäni, Anne-Marie. Luulen, että minulla nyt on sopiva tilaisuus puhua kaikessa rauhassa sedän kanssa ja taivuttaa hänet tarkoituksiani varten.
Anne-Marie. Kiitos, Mauritz!
Mauritz. Tai valvo vielä hetkinen, Anne-Marie, ja kuuntele kun juttelen sedän kanssa! Sinulle voi olla eduksi oppia, miten häntä on käsiteltävä.
Patruuna Teodor (palaa takaisin). Ei, vuorineuvoksettarella ei ollut mitään hätää. (Astuu pöydän luo.) Niin, olettekohan te syöneet kaikki loppuun. Sillä kai te, herran nimessä, olette toki syöneet?