Mauritz. Mitä setä tarkoittaa? Mitä?
Patruuna Teodor (nousee pöydästä). En suinkaan minä ole niin tyhmä, etten ymmärtäisi sinun tarkoitustasi. Mutta mitä sinä tarkoitat sillä, että olet pelottanut morsiantasi siinä määrin, että hän lähtee karkuun niinpian kuin hän vain näkee minut? Ei hän pelännyt Fridaa eikä vuorineuvoksetartakaan, mutta minulle hän ei uskalla sanoa sanaakaan. Mitä sinä olet kertonut hänelle minusta?
Mauritz. No, mutta setä! Mitä…
Patruuna (astuu edestakaisin). Miksikä sinä tulet tänne yksin tuon nuoren tytön kanssa? Etkö luule minun tietävän, että jos sinun äitisi oli liian ylpeä seuratakseen teidän mukananne, niin olit sinä liian ylpeä ottaaksesi anoppisi mukanasi? Sinä et tahtonut ajaa tätä matkaa kunnon ihmisen kanssa, siksi että hän oli naimisissa leipurin kanssa. Ja sellainen tahtoo ruveta hiilipojaksi! Tuollainen ylpeänhullu kuin sinä!
Mauritz (peräytyen askeleen). Teodor setä… mitä…
Patruuna Teodor (pysähtyy hänen eteensä näyttäen uhkaavalta, tarttuu häntä rinnuksiin kiinni ja ravistelee häntä). Tekisi mieleni antaa sinulle selkään! Mikä tyhmä keksintö se oli, että laittauduit koko päiväksi yksin morsiamesi kanssa maantielle? Niin, tiedänhän sen kyllä, ettet sinä ole vaarallinen! Mutta ihmisten kielet ovat vaarallisia, eikä mies jätä niiden valtaan sitä, jota hän rakastaa. Sen voisit painaa mieleesi! Ja oletko unohtanut, että minä olen vanhapoika ja että taloni on vanhanpojan talo? Mitenkä me olisimme tulleet toimeen, jollei vuorineuvoksetar olisi suostunut tulemaan tänne? (Ravistelee häntä uudestaan, ja päästää hänet sitten irti. Mauritz on kadottanut tasapainonsa, mutta portaat estävät häntä kaatumasta ja hän käy niille istumaan.) Ja millaiset ajopelit sinä olit hankkinut? Mitään sen vanhanaikaisempaa ei suinkaan koko kaupungissa ollut saatavissa. Ettäs annoitkin tuon lapsen ajaa sellaisissa rämppäkärryissä kuusi peninkulmaa! Ja narrasit minut, patruuna Fristedtin hurraamaan häkkikärryille!
Mauritz. Mitä minä voin…
Patruuna Teodor. Niin, saat kernaasti seisoa täällä kaiken yötä ja tuumia, mitä voisit vastata minulle. Kernaasti saat kyllä. Hyvää yötä! Hiilipoika! Ei, kuulehan, sillä kertaa sinä teit sittenkin väärät laskut! (Poistuu sisään.)
Mauritz (nousee pystyyn, aikoo kiiruhtaa jälessä, katuu, suoristaa selkänsä entiseen arvokkuuteensa, astuu puutarhaan päin).
Anne-Marie (ikkunassa katsoo hänen jälkeensä, kovin huolestuneena. Heittää lentomuiskun siihen suuntaan, jonne Mauritz on kadonnut, pudistaa nyrkkiään uhkaavasti patruunan jälkeen.)