Esirippu.
TOINEN NÄYTÖS.
Sama näyttämö kuin edellisessä näytöksessä. Kunniaportti on poistettu, niin että kaunis näköala pääsee paremmin oikeuksiinsa. Patruuna Teodor ja vuorineuvoksetar istuvat pöydän ääressä oikealla ja syövät aamiaista. Kumpainenkin on parhaalla aamutuulellaan.
Patruuna Teodor. Oli oikein hauska kerrankin taas syödä aamiaista vuorineuvoksettaren kanssa. Minusta olisi kaikkein viisainta, jos vuorineuvoksetar jättäisi oman onnensa huomaan tuon pienen mökin, jonka hän on rakennuttanut itselleen Laxåssa ja muuttaisi tänne minun luokseni.
Vuorineuvoksetar. Sinä tunnet minun periaatteeni, poikani. Sinä tiedät, etten koskaan tahdo asua saman katon alla kuin miniäni.
Patruuna Teodor. Sen minä kylläkin tiedän. Sen minä kylläkin tiedän. Mutta juuri siksi olisi minusta niin sopivaa, että vuorineuvoksetar muuttaisi minun luokseni. Sillä naimatonhan minä olen yhä, ja minä olen täyttänyt jo neljäkymmentäkaksi vuotta, niin etteipä juuri näytä siltä, kuin miniästä tarvitsisi olla pelkoa. — Mutta hyvänen aika! Onko täällä pöydässä sellaista ruokaa, jota vuorineuvoksetar voi syödä? Tokkopa tämä paistettu ankerias on soveliasta?
Vuorineuvoksetar. Ei koko maailmassa mikään ole minulle niin turmiollista kuin paistettu ankerias.
Patruuna Teodor. Ja sittenkin vuorineuvoksetar syö toisen palan toisensa jälkeen!
Vuorineuvoksetar. Minä pidän hyvänäni katarrini, Teodor, tuollaisen ankeriaan vuoksi. Kyllä minä tiedän mitä minä teen, poikani.
Patruuna Teodor (nauraa täyttä kurkkua). Vuorineuvoksetar on numero yksi joka tapauksessa. Jos voisin löytää sellaisen naisen kuin vuorineuvoksetar on, niin menisin heti paikalla naimisiin. Mutta sellaista ei nykyään ole olemassa enää. (Ottaa juustoa ja leikkaa palasen.) Kyllä vuorineuvoksetar voi huoleti muuttaa tänne.