Vuorineuvoksetar. Sinä menet naimisiin, Teodor. Sinä tiedät, minä olen aina sanonut, sinä olet niitä miehiä, jotka menevät naimisiin.
Patruuna Teodor. Niin, tiedän kyllä, mutta miten herran nimessä voi vuorineuvoksetar…
Vuorineuvoksetar. Minä tiedän minkä minä tiedän. Se, joka leikkaa juustoa tuolla tavalla kuin sinä, hän tarvitsee emännän talossaan. Pojanpoikani Mauritz sitä vastoin….
Patruuna Teodor. Niin, mitä vuorineuvoksetar arvelee Mauritzista? Eikö hän ole hankkinut itselleen soman morsiamen?
Vuorineuvoksetar. Se nuori ihminen, joka on tullut tänne Mauritzin seurassa, on hyvin miellyttävä. Minä miellyin häneen jo ensi hetkestä, ja minä aion sanoa hänelle, että hän saa nimittää minua tädiksi. Mutta tuo nuori ihminen ei joudu koskaan minun pojanpoikani Mauritzin kanssa naimisiin.
Patruuna Teodor. Mitä ihmettä vuorineuvoksetar sanoo? Olisihan tyttöä sentään kovin sääli!
Vuorineuvoksetar. Pojanpoikani Mauritz ei mene koskaan naimisiin. Se, joka osaa leikata haurainta kermajuustoa ainoankaan sirun menemättä hukkaan, ei hanki koskaan itselleen vaimoa. Minä kirjoitin siitä jo tänään miniälleni, pormestarinnalle, jotta hän ei turhaan huolehtisi. Minä sanoin hänelle, että hän voi olla aivan levollinen. Tuo nuori ihminen menee jonkun leipurimestarin kanssa naimisiin samoinkuin hänen äitinsäkin. Hän ei joudu pojanpoikani Mauritzin kanssa naimisiin.
Patruuna Teodor (kääntyy äkisti äitiinsä, ikäänkuin hän aikoisi vastata hänelle jyrkästi. Muita sitten hän kohottaa olkapäitään ja sanoo hyväntahtoisesti). Pormestarinna rauhoittuu varmaankin täydellisesti saadessaan tuon kirjeen.
Vuorineuvoksetar. Sitä ei voi koskaan tietää, poikani. Miniäni ei ole mikään lahjakas henkilö.
Patruuna Teodor. Ei, siinäpä juuri onkin ero hänen ja vuorineuvoksettaren välillä. Sen vuoksi ei koskaan voi oikein suuttuakaan vuorineuvoksettareen! (Anne-Marielle, joka samassa ilmestyy ovelle.) No kas, siinähän sinä vihdoinkin olet! Tulehan nyt tänne saamaan kuppi kahvia! Saat suoda anteeksi, että olemme jo alottaneet, mutta käsitäthän sen, että vuorineuvoksetar, joka on ollut ylhäällä kello viideltä, tarvitsi hiukan ruokaa, kun kello alkoi käydä kymmentä.