Mauritz. Mikä onni, että tapasin arvoisan isoäitini yksin. Tahtoisin pyytää isoäidin neuvoa eräässä vaikeassa pulmassa, johon olen joutunut. Niin, niinkuin isoäiti tietää, loukkaantuu Teodor setä kovin helposti, ja eilen illalla hän suuttui aika tavalla… Jollen minä olisi hillinnyt itseäni…
Vuorineuvoksetar (kohottaa kätensä katkaistakseen hänen puheensa). Minä tiedän kyllä, ystäväni. Sinä olit hyvin viisas, kun tänään läksit metsästämään ja annoit tuon suloisen nuoren ihmisen hoitaa asianne. Se oli todellakin hyvin viisasta.
Mauritz. Isoäitini sanat herättävät minussa hiukan toivoa ja luottamusta. Onko Anne-Marie vihdoinkin rohkaissut mielensä? Isoäiti ei voi aavistaa, kuinka vaikea minun on ollut opettaa häntä, miten Teodor setää on kohdeltava.
Vuorineuvoksetar. Hän kohtelee häntä erinomaisesti, Mauritz. Hän itkee ja juoksee tiehensä niinpiankuin poikani Teodor sanoo hänelle sanankin. Olet jättänyt kohtalosi oikeihin käsiin.
Mauritz. En tiedä ymmärränkö oikein arvoisaa isoäitiäni. Anne-Marie?
Vuorineuvoksetar. Anne-Marie osaa mainiosti hoitaa setääsi. Ja sinä teet aivan oikein pysytellessäsi syrjässä. Sinun täytyy pysyä mahdollisimman paljon syrjässä.
Mauritz. Siitä minä aioin juuri neuvotella isoäidin kanssa ennenkuin annan lopullisen vastauksen Westlingin nuorille mamseleille. Me tapasimme toisemme, kun minä palasin metsästysretkeltäni, ja me olemme puhelleet siitä, miten mielenkiintoista olisi esittää pientä seuranäytelmää sinä aikana kun minä viivyn täällä maalla. Mitä isoäiti arvelet tästä?
Vuorineuvoksetar. Sehän on kerrassaan erinomainen ajatus, Mauritz. Seuranäytelmän harjoitukset vievät paljon aikaa. Siten sinulla on aihetta olla poissa Bohultista melkein koko päivä.
Mauritz. Olen kovin hyvilläni, että arvoisa isoäitini hyväksyy aikeeni. Mutta tahtoisin mainita siitä myös pari sanaa Anne-Marielle. Tahtoisin selittää hänelle…
Vuorineuvoksetar. Setäsi ja Anne-Marie läksivät juuri katsomaan tallia. Sieltä sinä löydät heidät.