Mauritz. Minusta on kovin ikävä kohdata nyt setää. Sitä paitsi Westlingin mamselit odottavat minua. Meillähän on niin vähän aikaa. Täytyisi heti ryhtyä hommaan. Uskallanko pyytää isoäitiä viemään tervehdykseni Anne-Marielle?
Vuorineuvoksetar. Tässä asiassa autan sinua kernaasti, ystäväni.
Mauritz. Tahtoisiko arvoisa isoäitini koettaa saada rakkaan Anne-Marieni käsittämään, että toimin meidän kummankin parhaaksi, joskin minusta tuntuu äärettömän ikävältä olla hänestä niin paljon erossa meidän täällä viipyessämme? Mutta se on sittenkin parempi kuin jos olisimme pakotetut heti palaamaan kotiin. Sano hänelle, ettei hän liiaksi kaipaisi minua!
Vuorineuvoksetar. Tuo nuori ihminen on hyvin suloinen ja miellyttävä. Minä lupaan, että hän saa seurustella minun kanssani, jos hänestä tuntuu yksinäiseltä.
Mauritz. Arvoisa isoäitini on viisain kaikista. Nyt olen aivan rauhallinen matkamme tuloksesta. Minä lähden siis heti Westlingeille. Hyvästi siksi aikaa, isoäiti. (Poistuu nuorten naisten kanssa.)
(Vuorineuvoksetar heiluttaa kättään hyvästiksi ja jatkaa virkkaustaan nyökäten moneen kertaan päätään. Hetken kuluttua hän vaipuu puolihorrokseen)
Anne-Marie (tulee näkyviin aitauksen takana vasemmalla, tunkeutuu pensasaidan läpi ja hyppää alas lehtimajaan).
Patruuna Teodor (seuraa jäljissä). Enpä ole koskaan nähnyt mokomaa! Sinähän turmelet pensasaidan! Mitä sinä täällä aiot?
Anne-Marie (iloisesti, mutta vielä hiukan arastellen patruuna Teodoria). Tahtoisin niin kernaasti kerran istua keinussa, Teodor setä. (Käy keinuun istumaan.)
Patruuna Teodor. Ja tarkoituksesi on kai, että minun pitäisi sitä keinuttaa! Arveletko, että se on sopivaa työtä vanhalle patruunalle?