Kalle. Me olemme saaneet käskyn koristaa puutarhamajaa näillä köynnöksillä, mutta ehkä se häiritsee hänen armoaan? Ehkä on parasta jättää työ tuonnemmaksi?
Vuorineuvoksetar. Ei lainkaan, Kalle! Enhän minä ole kiinninaulattu tähän tuoliin. Minä voin siirtyä sisälle.
(Patruuna ja Anne-Marie ovat jatkaneet keskustelua
hiljaisemmalla äänellä)
Patruuna Teodor. Kuuntelehan nyt vain, mitä seuraa, niin saat nähdä, että olen oikeassa ja ettei koskaan sinun olisi pitänyt tulla tänne!
Anne-Marie. Minä en kernaasti kuuntele salaa toisten puhetta, Teodor setä. Mutta äsken en tosiaankaan voinut sille mitään, että kuulin, miten kiltti setä on.
Kalle. Me odotamme kernaasti, sillä me juttelimme juuri äsken keskenämme, miten hyvillämme me olemme siitä, että hänen armonsa on täällä. Ihmeellinen rauha on tullut yli koko talon, sanoimme me. Me toivoisimme vain, että hänen armonsa olisi täällä koko vuoden umpeen.
Vuorineuvoksetar. Minä voin vakuuttaa Kallelle, että täällä on mitä paras järjestys. Frida pitää talon erinomaisessa kunnossa.
Kalle. Se ei riipu vain siitä, että huonekalut ovat paikallaan ja että pöytäliina on valkoinen ja kiiltävä. Me kaikki, jotka olemme kiintyneet patruunaan ja tiedämme millainen mies hän on, me näemme myöskin, mitä täältä puuttuu.
Anne-Marie. Teodor setä, minä tahtoisin niin kernaasti astua esiin ja näyttäytyä heille.
Patruuna Teodor. Ole vain alallasi! Sinun pitää saada selko siitä, millaisten ihmisten luo sinä olet tullut.