Patruuna Teodor. Niin, näes, se on hauskaa, sen minäkin ymmärrän. Etkö ole koskaan saanut ajaa heinäkuormallakaan?
Anne-Marie. En koskaan, setä.
Patruuna Teodor. Sitä minä tuskin uskallan antaa sinun koettaa. Jos se olisi ollut siihen aikaan, jolloin minä itse olin mukana ajamassa…
Anne-Marie (katsoo rukoilevasti). Mutta nyt setä ei aja enää? Ehkei se ole sopivaa?
Patruuna Teodor. Sopivaa… Tiedätkös, olen kai minä tehnyt sellaista, mikä on ollut paljon vähemmän sopivaa minulle… Mutta siinä tapauksessa meidän täytyy rukoilla Jumalaa, että Mauritz eksyisi metsästysretkellään, sillä muuten me emme koskaan saa siihen lupaa.
Anne-Marie (viattomasti). Ehkäpä Mauritzin pitää levätä metsästysretkensä jälkeen, Teodor setä. (Kaksi herraa tulee samassa pihalle.) Voi miten ikävää, setä, tulee vieraita.
Patruuna Teodor (katsoo alas). Kas, aivan oikein! (kuiskaa Anne-Marielle.) Ole vaan hiljaa! Älä liikahda!
(Borgström ja Kolmodin puettuina vaaleihin kesäpukuihin,
hiostuneina kävelystä.)
Borgström (astuu vuorineuvoksettaren luo). Kas, mistä tuuli nyt puhaltaa, kun hänen armonsa on tullut Laxåsta Bohultiin? Varmaankin morsiamen vuoksi, arvaan minä. Kas Kolmodin oli niin kovin huolissaan siitä, että Fristedt jäisi yksin nuoren parin kanssa, ja siksi hän ei antanut minulle rauhaa, ennenkuin sai minut mukanaan tänne.
Kolmodin.. Niin, minähän aioin vain pitää silmällä…