Toinen. Aivan erinomainen.
Elisabet. Hän on pitänyt puheen sekä naisille, isänmaalle että tuntureille.
Patruuna Teodor. Senhän minä arvasinkin! Kas, Kolmodin, hänen teki mielensä päästä tänne tanssimaan. Mutta minä sanoin hänelle, että hän saattoi yhtä kernaasti heittää keilaa. Ei kukaan tytöistä olisi edes katsonutkaan häneen, kun heillä oli sellainen kavaljeeri kuin Mauritz. (Tanssimusiikkia puutarhamajasta.) Mutta nyt kai me joka tapauksessa menemme hiukan pyörähtelemään, vai mitä sinä arvelet, Kolmodin? (Pyytää Elisabetin tanssiin.)
Elisabet. Kiitoksia paljon, patruuna Teodor, mutta minä olen jo pyydetty. (Hän tarttuu erään herran käsivarteen ja poistuu sisään. Huomattavalla kiireellä kiiruhtavat kaikki tytöt pois tieltä, kun patruuna Teodor lähestyy, tai myöskin he kieltäytyvät tanssimasta.)
Patruuna Teodor. Ei meille taida jäädä ketään, Kolmodin. (Kaikki ovat puutarhamajassa paitsi Mauritz.)
Mauritz. Eihän setä… ei sedän tarvitse jäädä ilman naista, jos setä tahtoo tanssia! Anne-Mariehan seisoo tässä, Teodor setä. Voihan setä tanssia Anne-Marien kanssa, jollei ole ketään muuta.
Anne-Marie (hätkähtää ja painaa kätensä sydäntä vasten).
Patruuna Teodor (kohottaa hartioitaan, ei pyydä häntä). Kyllä me löydämme lohdutusta täällä ulkona, Kolmodin, Borgström ja, minä, vaikka emme saisikaan tyttöjä. (Poistuu pöydän luo, missä palvelustyttö kerää pois käytettyjä lautasia ja laseja.) Tuo sinä konjakkia ja rommia! Rehellistä tavaraa, ei noin mietoa!
Kolmodin.. Borgström ja minä menemme sisään katselemaan tanssia. Etkö sinäkin tule mukaan, Fristedt?
Patruuna Teodor. Menkää te tomuun ja kuumuuteen, jos mielenne tekee! Minä pysyn täällä. (Hän astuu muutaman askeleen puutarhaan päin.)