Mauritz. Mitä sitten, Elisabet?
Elisabet. Niin, minun mielestäni Mauritz laiminlyö morsiantaan.
Mauritz. Anne-Marie haluaa sitä itse, Elisabet. Hän ei tahdo asettaa meidän rakkauttamme näytteille. Sitä paitsi, niinkauankuin setä jättää minulle isännän velvollisuudet, on minun suorastaan pakko pitää huolta hänen vieraistaan. Mutta isännyydestä puhuen! Mitä herrat laulajat arvelevat? Viritämmekö laulun sillä välin kuin naiset lepäävät?
Kaikki. Niin, niin, laulua! Antakaa meidän kuulla laulua!
Mauritz (Anne-Marielle sillä välin kuin laulajat järjestyvät, ottavat ääntä, jne.). Eikö sinun mielestäsi täällä sentään ole jumalallista, Anne-Marie? Kesäyö, tanssia, laulua! Oletko koskaan ennen ollut mukana missään näin ihanassa?
Anne-Marie. En, enkä ole koskaan nähnyt sinuakaan sellaisena kuin tänä iltana, Mauritz.
(Laulajat alkavat laulaa.)
(Laulun viimeisten sävelten aikana tulee patruuna Teodor ja hänen ystävänsä. He ovat iloisia ja meluavia, vaan eivät päihtyneitä. He seisovat hiljaa alallaan kunnes laulu loppuu. He kulkevat ympäri tervehtien.)
Patruuna Teodor. Kas vaan! Luulenpa, että te olette pitäneet itsestänne hyvää huolta täällä tanssijamajassa! Oletteko saaneet tanssia, tyttöset?
Eräs Tyttö (tervehtiessään patruuna Teodoria). Mauritz on ollut erinomainen isäntä, patruuna Teodor.