Anne-Marie. Mitä Frida tarkoittaa?
Frida. Mitäkö minä tarkoitan? Minä tarkoitan, että jos patruuna olisi viisas, niin hän antaisi Mauritz herran ja mamseli Anne-Marien heti paikalla mennä naimisiin. Ja sitten hän ei lahjoittaisi teille Laxåta eikä mitään muutakaan paikkaa, vaan pitäisi teidät täällä Bohultissa. Sillä tavalla hän saisi kodin itsekin, ja sitä juuri hän tarvitsisi, jotta hänen päivänsä eivät päättyisi pahasti. Luulenpa että mamseli Anne-Marien äitikin halusi samaa…
Anne-Marie (kiivaasti). Se on mahdotonta! Kuinka Frida voi ajatellakaan jotakin niin kauheaa… (Levollisemmin.) Sellaista ei Frida koskaan enää saa ajatella! Frida aikoi varmaan pyytää minulta jotakin tullessaan tänne.
Frida. Niin, minä ajattelin, että mamseli Anne-Mariella olisi ehkä äitinsä vuoksi hiukan vaikutusvaltaa patruunaan. Siksi minä pyysin, että saisin viedä terveiset…
Anne-Marie. Sen saa Frida kernaasti tehdä. En käsittänyt alussa oikein Fridan tarkoitusta. Enhän minä ollut selvillä tästä asiasta. Mutta nyt, kun sen tiedän, niin saa Frida kernaasti viedä terveiseni perille. Ei ole mitään estettä enää, Frida.
(Samassa ovet avataan puutarhamajaan
ja tanssivat parit tulevat ulos.)
Elisabet Westling (Mauritzin taluttamana). Miten ihanaa päästä ulos! Sinä tanssit aivan liian hurjasti, Mauritz.
Frida (Anne-Marielle). No, sitten me saamme hänet pian tänne, sen mamseli Anne-Marie saa nähdä. (Poistuu.)
Mauritz (vie naisensa pöydän ääreen ja juo hänen kanssaan. Samaa tekevät toisetkin parit.) Me sovimme hyvin yhteen. Etkö sinäkin ole samaa mieltä, Elisabet? Huomaa kyllä, että olemme tanssineet yhdessä pienestä pitäen.
Elisabet. Sehän on aivan totta, Mauritz, että me olemme vanhoja tuttuja. Ja siksi minulla mielestäni on oikeus sanoa Mauritzille jotain.