Anne-Marie. Ei suinkaan Frida tuo enää lisään? Fridan sijassa minä veisin pois tuon tarjottimen.
Frida. Enpä usko, että hän uskaltaisi, jos hän olisi jonkun… palveluksessa, mamseli Anne-Marie. (Laskee tarjottimen pöydälle ja menee. Patruuna Teodor tulee reippaasti. Kaataa lasiin ja tyhjentää sen puolilleen.)
Anne-Marie (puoleksi tukehtuneella äänellä liikahtamatta paikallaan). Teodor setä!
Patruuna Teodor (kääntyy hänen puoleensa teeskennellen välinpitämättömyyttä). Sanoitko jotain?
(Kun Anne-Marie ei vastaa, kohauttaa hän olkapäitään ja
alkaa kävellä edestakaisin puutarhamajan edustalla.)
Anne-Marie (astuu arkailematta esiin ja siirtää tarjottimen suurelle pöydälle. Käy istumaan sohvaan, niin että kun patruuna seuraavalla kerralla tulee pöydän luo juodakseen, näkee hän Anne-Marien edessään).
Patruuna Teodor. Minne minun lasini on kadonnut?
Anne-Marie. Vai niin, oliko se sedän lasi! Minä siirsin sen tuonne. Minä tahdoin istua tässä ja odottaa setää.
Patruuna Teodor. Sehän on totta! Sinä lähetit minua hakemaan. Oliko sinulla jotakin asiaa?
Anne-Marie. Ei mitään erikoista, setä. Mutta minulla ei ole ollut ketään, jonka kanssa olisin jutellut tänä iltana.