Patruuna Teodor. Miksikä sinä et tanssi?
Anne-Marie. Ei kukaan ole pyytänyt minua tanssiin, Teodor setä.
Patruuna Teodor. Tuhat tulimmaista! Minä panen toimeen tanssijaiset, jotta sinä saisit tanssia, ja sitten sinua ei edes pyydetä tanssiin! No, kyllä minä opetan heitä! (Kiiruhtaa puutarhamajaan päin.)
Anne-Marie (kiiruhtaa jäljessä ja tarttuu hänen käsivarteensa). Anna olla, setä! Kyllä minä muuten tanssin kernaasti, mutta tänä iltana olen kernaammin täällä ulkona.
Patruuna Teodor. Tahdotko sinä kernaammin olla täällä minun kanssani kuin tanssia nuorten kanssa?
Anne-Marie. Niin, minä olen kernaammin täällä. (Käy istumaan.) Eikö setä tahtoisi käydä istumaan minun viereeni?
Patruuna Teodor (näyttää hetken aikaa iloiselta, mutta kohauttaa jälleen olkapäitään). Alotatko sinä konstisi uudelleen? (Käy istumaan hänen viereensä, mutta on alakuloinen. Sanoo ivallisesti.) Sinä ajattelet alituisesti tulevaisuutta.
Anne-Marie. Niin, minä ajattelen tulevaisuutta.
Patruuna Teodor (niinkuin yllä). Se on oikein, voit kernaasti sanoa suoraan ajatuksesi.
Anne-Marie. Olen katsellut näitä nuoria tyttöjä täällä. Luultavasti setä nai yhden niistä.