Patruuna Teodor. Oletko valinnut jonkun niistä minulle?
Anne-Marie. Niin, minä olen koettanut katsella, kuka heistä olisi sopivin sedälle. Ja sitten minä tuumin, miten hänen pitäisi käyttäytyä, jotta setä uskoisi häntä. Minä tarkoitan, että setä uskoisi, että hän pitää sedästä. Sillä sehän yksin on tärkeää.
Patruuna Teodor. Niin, siinä sinä ehkä olet oikeassa.
Anne-Marie. Hänen ei pitäisi koskaan olla ujo. Hänen pitäisi aina olla valmis vastaamaan. Hänen ei pitäisi koskaan olla niin hämillään, ettei hän osaisi tuoda toiveitaan ilmi. Setä ei ymmärrä sitä, joka on ujo, ja setä luulee, että se joka pyytää häneltä jotain vähäistä, on viekas. Mutta jos hän vain puhuu suunsa puhtaaksi, pelotta ja suoraan, niin silloin te tulette hyvin onnellisiksi.
Patruuna Teodor (äkkiä hyvätuulisesti). Kas, siinä minä sain! Tiedätkö, sinä olet varmaan käynyt tuon rouvan koulua ja oppinut sanomaan suoraan, mitä sinä haluat! Maljasi, Untuvainen! Minne sinä sanoit siirtäneesi minun lasini?
Anne-Marie (laskee kätensä hänen käsivarrelleen estääkseen häntä hakemasta lasia). Hän ei saa koskaan kulkea kiertoteitä. Jos hän huomaisi, että setä on juonut kyllikseen, pitäisi hänen aivan yksinkertaisesti vain viedä väkevät pois pelkäämättä vähääkään. Ei kukaan sedän palvelijoista, ei edes Frida uskaltaisi sitä tehdä, mutta hän uskaltaisi, sillä silloin setä käsittäisi, että hän rakastaa setää niin suuresti, ettei hän pelkää häntä.
Patruuna Teodor (leikillisesti). Mutta jos nyt joku, joka ei lainkaan ole minun kanssani naimisissa, vie pois minun lasini, niin mitä minun silloin pitää luulla?
Anne-Marie (hiljaisen arvokkaasti). Silloin sedän pitää uskoa, että se, joka sen tekee, panee niin suurta arvoa setään, että hän tahtoo nähdä hänet kaikkia muita parempana.
Patruuna Teodor. Mutta mikä sinuun on mennyt, Untuvainen? (Toisella sävyllä.) Niin, kyllä siitä tulee aivan erinomainen avioliitto. Mutta oletko ajatellut, miten Mauritzin perinnön käy, jos minä menen naimisiin?
Anne-Marie. Saman kysymyksen on setä kerran ennen tänään tehnyt minulle. Ja silloin minä vastasin kovin tyhmästi. Mutta sittemmin olen ajatellut, että ehkä Mauritzille ja minulle olisi kaikkein onnellisinta, jos setä menisi naimisiin.