Patruuna Teodor. Nyt sinä puhut taas pötyä.
Anne-Marie. Jos setä tulisi onnelliseksi, niin silloin setä tahtoisi nähdä meidätkin onnellisina.
Patruuna Teodor. Vai niin, vai sitäkö sinä tarkoitit! (Katkerasti.) Eipä siis kumma, vaikka tahdotkin naittaa minut.
Anne-Marie (omituinen sävy äänessään.) Ei, sitä se ei ole.
Patruuna Teodor. Sinäkin yrität puhua suoraan ja peittelemättä.
Anne-Marie. Minä koetan kertoa sedälle, mitä tänä yönä olen ajatellut. On kovin hyödyllistä istua yksin ja ajatella.
Patruuna Teodor. Kylläpä sinulla on tainnut olla hauska!
Anne-Marie. Ei, setä, ei minulla tänä iltana ole ollut hauska.
Patruuna Teodor. Mutta ymmärräthän sinä, ettei minun tarvitse sanoa kuin sanan, niin saat tanssia niin paljon kuin anturasi sietävät?
Anne-Marie. Ei minulla ole tanssista apua, Teodor setä. Tanssi ei tänä iltana voi tehdä minua onnelliseksi.