Patruuna Teodor. Niin, sitenhän vuorineuvoksettarella oli ennen vanhaan aina tapana sanoa, kun me pojat unohdimme sanoa hyvää huomenta. Siitä on jo pitkä aika, kun viimeksi unohdin suudella kädelle ja sanoa hyvää huomenta. (Tekee sen samalla kun hän sen sanoo, mutta on niin hidasliikkeinen, ikäänkuin hänen olisi vaikea liikkua.)
Vuorineuvoksetar. Se hyvä on hyvästä kasvatuksesta, että se pettää meidät vain hyvin vaikeissa olosuhteissa. Kun huomaa, että se alkaa pettää, niin täytyy olla hyvin varuillaan, sillä silloin varmaankin on jotain hullusti… (Patruuna seisoo ääneti ja heiluttaa keppiään kuuntelematta mitä vuorineuvoksetar sanoo.) Minä tahtoisin puhua sinun kanssasi siitä nuoresta ihmisestä, jonka pojanpoikani Mauritz on tuonut tänne. (Patruuna tulee äkkiä hyvin huomaavaiseksi.) Tuo nuori ihminen on hyvin miellyttävä, eikä hän ole vain miellyttävä, vaan häneen täytyy panna suurta arvoakin. Hän tulee tekemään minun pojanpoikani hyvin onnelliseksi. Aion kirjoittaa miniälleni….
Patruuna Teodor (keskeyttää). Vuorineuvoksetarhan ennusti, ettei siitä tulisi mitään naimiskauppaa.
Vuorineuvoksetar. Minä olen muuttanut mieltä. Siitä juuri aloin kirjoittaa miniälleni. Minä aion kehoittaa häntä kaikella tavalla suosimaan tätä avioliittoa. Ja nyt minä aion kääntyä samassa asiassa sinunkin puoleesi. Sinäkin olet ihastunut tuohon nuoreen ihmiseen. Tee sinä puolestasi mitä voit, jotta he voisivat mennä naimisiin!
Patruuna Teodor. Se on hyvin kauniisti tehty, vuorineuvoksetar. (Katkeran ivallisella sävyllä.) Tietääkö vuorineuvoksetar, mitä minä raukka olen kaiken yötä ajatellut? Niin, minä en ole ajatellut muuta kuin miten voisin saada heidät eroon.
Vuorineuvoksetar (pelästyneenä ja hämmästyneenä). Mitä sinä sanot, Teodor?
Patruuna Teodor (suuresti liikutettuna). Minä sanon, että olen kaiken yötä tuuminut, ettei koskaan maailmassa saa tapahtua, että Mauritz lähtee tästä talosta Anne-Marien kanssa ja että minä portailta toivottaisin heille onnellista matkaa.
Vuorineuvoksetar (antaa kätensä vaipua syliin ja sanoo heikolla äänellä). Onhan hän Mauritzin morsian, Teodor!
Patruuna Teodor (puhuu kuin kuumeessa). Minä tuumin mielessäni, että olisi aivan mahdotonta antaa hänen lähteä täältä, nyt kun hän kokonaisen viikon ajan on kulkenut tässä talossa ja täyttänyt sen viserryksellään kuin laululintunen. Ei, ei nyt enää, kun kerta olen tottunut siihen, että hän huolehti meistä ja ajattelee meidän parastamme. Minun olisi mahdoton tulla toimeen ilman häntä. Hän ei saisi lähteä.
Vuorineuvoksetar (toinnuttuaan, terävästi). Sinä et yksin ratkaise sitä asiaa.