Mauritz. Isoäiti luulee, että aion pyytää isoäitiä puhumaan jonkun hyvän sanan minun ja Anne-Marien puolesta Teodor sedälle. Mutta se ei ole tarkoitukseni. Tein itse vähäisen yrityksen, mutta setä käsitti minut väärin, niin etten mielestäni voi enää ottaa asiaa puheeksi. Siinä suhteessa on matkani ollut tulokseton.
Vuorineuvoksetar. Olet kadottanut toivon aivan liian varhain, Mauritz. Teodor voi muuttaa mielensä. On esimerkkejä olemassa, jotka todistavat, että Teodor voi muuttaa mielensä.
Mauritz. Olen odottanut muutosta kokonaisen viikon, mutta setä on kaiken aikaa ollut yhtä epäystävällinen minulle. Siksi en ole voinut puhua hänelle toisestakaan asiasta, joka oikeastaan on aivan vähäpätöinen. Isä antoi näet minulle tehtäväksi koettaa myödä Teodor sedälle osakkeita, joita hän omistaa Suursulatossa. Hän pelkää, ettei niistä moneen vuoteen saada mitään osinkoa, ja setä….
Vuorineuvoksetar (keskeyttää). Suo anteeksi, pojanpoikani! Mutta on kerrassaan vastoin minun periaatteitani sekaantua lasteni raha-asioihin. Minä en sekaannu koskaan mihinkään sellaiseen, jota en ymmärrä. Sitä vastoin tahdon …
Frida (joka on tullut ulos keittiöstä, on hetken aikaa seisonut perällä ja lähestyy nyt nopeasti). Patruuna tulee!
Vuorineuvoksetar (hiljentää äänensä). Sen sijaan tahdon auttaa sinua siinä toisessa asiassa, sillä se on sellaista, jota minä ymmärrän. (Äänekkäämmin.) Mene nyt sisään jatkamaan aamiaistasi ja auta sitten Anne-Marieta köyttämään matkalaukkua, jotta pääsette lähtemään! (Mauritz ja Frida poistuvat.)
Patruuna Teodor (astuu äitinsä luo tervehtimättä). Vai niin, vuorineuvoksetar on jo jalkeilla!
Vuorineuvoksetar. Kello käy seitsemää, poikaseni.
Patruuna Teodor. Niin, minä käsitän, että vuorineuvoksetar tarkoittaa olleensa jo ylhäällä pari tuntia. Mutta tällä kertaa olen minä ollut vieläkin aikaisempi.
Vuorineuvoksetar. Aivan oikein, poikani. (Painokkaasti.) En muista, että olisimme tänään vielä tavanneet toisiamme.