Vuorineuvoksetar. Minä sanon heille kaikki, Teodor. (Lähestyy portaita, pysähtyy; kauniilla äänensävyllä.) Minä olen sinusta ylpeä, poikani Teodor!
Patruuna Teodor (astuu keittiönovelle). Mitä Frida luulee? Ovatko he pian valmiit lähtemään?
Frida. Kunhan minä laitan vain eväskorin kuntoon, niin he ovat luultavasti valmiit lähtemään.
Patruuna Teodor. Eikö Frida voi saada keltään apua, jotta he pääsisivät lähtemään? Missä kaikki piiat ovat? Ottakoon väkeä pellolta apuun, Frida, jotta se pian tulisi tehdyksi, ja he lähtisivät matkaan!
Frida (hyvin ystävällisesti). Kyllä kohta kaikki on valmista, patruuna. Ei patruunan tarvitse minua odottaa.
Patruuna Teodor (astuu kerran pihan poikki).
Mauritz (tulee juosten ulos). Oi, setä, mitä isoäiti kertoi! Onko se totta?
Patruuna Teodor (kevyellä äänensävyllään). On, totta se on. Mutta yhdellä ehdolla. Koska sinä et ole niinkään tottunut käytännöllisiin asioihin, niin et saa tilaa haltuusi ennenkuin sinulla on vaimo. (Anne-Marielle.) Oletko hoitanut myrttiäsi hyvin, mamseli Untuvainen, jotta voit saada siitä kruunun ensi syksyksi?
Mauritz. Mutta tämähän käy yhä paremmaksi ja paremmaksi, setä! (Syleilee häntä.) Minun pitää oikein taputella sinua. Mutta Anne-Marie, miksikä sinä et kiitä setää. Sinun pitää syleillä Teodor setää, Anne-Marie! Laxå, se on parasta koko maailmassa. Kas niin, Anne-Marie!
Anne-Marie (katsoo ensin ikäänkuin moittien Mauritziin, lähenee hitaasti, pysähtyy parin askeleen päähän ja sanoo). Setä uhraa aivan liiaksi meidän tähtemme.