Wilhelmsson (kovalla äänellä). Patruuna Fristedt lausuu tervetuloa, yhtyen siihen me toivotamme suloa, iloa ja menestystä kihlatuille enkeleille, suokoon Herra siunauksen runsaan teille.
Nyberg (heiluttaa keppiään ja, väki hurraa).
Patruuna Teodor (seisoo portailla varjostaen kädellään silmiään). Kylläpä se Mauritz on löytänyt oikein helkkarinmoisen pienen peikon!
Mauritz. Kiitos, Wilhelmsson! (Hiljaa Anne-Marielle) Tervehdi toki väkeä, Anne-Marie! (taas Wilhelmssonille.) Kiitos vielä kerran, Wilhelmsson. (Ajaa enemmän etualalle.)
Patruuna Teodor. Totta totisesti, oikea pieni peikko!
(Kiiruhtaa portaita alas, työntää Kallen syrjään ja seisoo itse
kiesien vieressä, kun ne pysähtyvät, auttaakseen Anne-Marien alas.)
Mauritz. Hyvää päivää, Teodor setä! (Töytää Anne-Marieta kyynärpäällä.) Tämä on Teodor setä, Anne-Marie.
Patruuna Teodor (nostaa Anne-Marien alas kieseistä. Päästyään maahan niiaa Anne-Marie syvään, mutta patruuna Teodor syleilee ja suutelee häntä. Anne-Marie vilkaisee Mauritziin, ja patruuna kiroilee.) Helkkarissa … (Päästää hänet irti ja kiiruhtaa portaille.)
Mauritz (antaa ohjakset kuskille, mutta kääntyy samalla Anne-Marien puoleen). Älä turhaan ujostele! On kai minun Sedälläni oikeus suudella morsiantani!
Patruuna Teodor (on hypännyt ylimmälle portaalle, missä Frida seisoo jäykkänä ja kopeana kukkakimppu kädessä, ja ottaa kukat häneltä). Tässä on sinulle tervetuliaiskukkia, Anne-Marie. (Antaa hänelle kukkakimpun.) Niin, minun olisi kai pitänyt sanoa sinulle jotakin kaunista, mutta en tiedä, millaista nuoret tytöt haluavat. Minä olen vain tuollainen vanhapoika, katsos. (Ottaa Anne-Marien laukun ja päivänvarjon esille kieseistä.) Vai niin, nämä ovat sinun tavaroitasi. No, kyllä me selviämme vielä kaikesta, siitä voit olla huoleti. — Kalle saa irroittaa matkalaukut ja tuoda ne sisään!