Mauritz. Loruja, Anne-Marie! Osakkeet eivät anna tällä hetkellä mitään. Mutta kukapa tietää, vaikka ne vielä nousisivatkin? Ja mitä se muuten merkitsee sedälle? Tuollainen pikkuasia?
Anne-Marie. Minä pyydän, Mauritz! Älä tee sitä! Tottele minua tämän yhden kerran!
Mauritz. Tämän yhden kerran! Ikäänkuin minä olisin oikea tyranni! Ei, tiedätkös, sitä minä en voi. Vain tuon yhden sanan vuoksi en voi antaa myöten.
Anne-Marie. Älä kiinnitä huomiotasi sanoihin, Mauritz! Tässä on kysymys muusta kuin kohteliaisuuksista ja korulauseista. Minusta ei ole kaunista, että tahdot narrata setää juuri nyt, kun hän on ollut niin hyvä meille.
Mauritz (katsoo huolissaan patruuna Teodoriin). Ole vaiti, Anne-Marie! Ole vaiti!
Anne-Marie. Ettet sinä lainkaan ymmärrä, mitä se merkitsee, Mauritz!
Mauritz. Minun täytyy tosiaankin nyt puhua sedän kanssa, Anne-Marie, jollei muun vuoksi, niin osoittaakseni hänelle, ettei tässä ole mikään petos kysymyksessä. Sinä käyttäydyt sillä tavalla, että setä voi luulla, että minä ja minun isäni olemme oikeita roistoja. (Astuu patruunan luo, joka on heilutellut keppiään ja tekeytynyt, ikäänkuin keskustelu ei lainkaan olisi herättänyt hänen mielenkiintoaan.) Olin vähällä unohtaa erään asian, setä. Nuo Suursulaton osakkeet, jotka isä lähetti minun mukanani. Isä olisi kovin hyvillään, jos setä ostaisi ne. Eihän niistä nykyään saa mitään osinkoa ja isän on hiukan vaikea tulla ilman näitä rahoja toimeen.
Patruuna Teodor (ottaa paperit). Hyvä on, Mauritz. Minä käyn heti hakemassa rahat. (Hän menee.)
Anne-Marie. Ettäs sinä saatoit, Mauritz!
Mauritz. Mutta Anne-Marie, setähän on ollut minulle niin epäystävällinen kaiken aikaa. En ole voinut puhua hänelle osakkeista aikaisemmin kuin nyt, kun hän on jälleen ystävällinen. Tiedäthän, ettei mikään voi pehmittää isän mieltä siinä määrin, kuin jos minä autan häntä pääsemään näistä osakkeista eroon.