Mauritz (raivoten). Oi, kyllä minä ymmärrän! Tämä on salaliitto. Minua on petetty! Tämä on komediia. Minun morsiameni on ryöstetty minulta, ja nyt minua pilkataan.
Patruuna Teodor. Ole vaiti!
Mauritz. Minä en ole sokea enää.
Patruuna Teodor. Mene tiehesi!
Mauritz. Te teette minusta pilaa. Te annatte minun huutaa erästä, joka ei koskaan aio seurata kutsuani.
Patruuna Teodor (ankarasti). Minä alan kyllästyä sinun puheisiisi. Minä sanon sinulle jotakin. Tähän saakka minä luulin, että hän rakasti sinua. Siksi minä lahjoitin sinulle Laxån. Mutta nyt minä näen, ettei hän sitä teekään. Nyt minulla on lupa pitää hänet itse.
Mauritz. Minä onnittelen sinua tämän kaupan johdosta, Anne-Marie! Se ei ollut niinkään huono. (Kun näyttää siltä kuin patruuna aikoisi hyökätä hänen kimppuunsa, vetäytyy Mauritz pois kunniaportin kautta. Hän huutaa sitten Anne-Marielle.) Onnenonkija!
Patruuna Teodor. Senkin roisto! (Aikoo juosta jäljessä.)
Anne-Marie (pidättää patruuna Teodoria). Anna Mauritzin olla, setä! Mauritz tahtoo aina saada viimeisen sanan. Onnenonkija, se minä juuri olenkin.
Patruuna Teodor (vetää hänet puoleensa). Ei, sinä et etsi omaa onneasi. Sinä annat onnea! (Suutelee häntä.)