Kaksi vuodetta.
Kaks vuodett' oli mun mökissäin, Yks mull' oli, toinen äidilläin.
Ne oli niin lämpimät kumpikin, Ja äitini pöyhi ne iltaisin.
Noit' armait', armaita iltojan'! Mut voi ero-iltoa, murhettaan — —
Ne vuotehet viel' on mökissän', Mut toist' ei äiti nyt pöyhikään.
Ja myöhään, myöhään iltaisin Lie pöyhimättä se toinenkin…
1890.
Viimeinen neuvo.
Kai nyt, kun luotasi läksin, He kertovat lapsestas, Ja kaiketi monta kertaa On katkera kuulemas.
Kentiesi jo tänään kuulet Mun lietona langenneen, Ja huomenna ehk' on lapses Jo horjunut uudelleen.