Es ist eine alte Geschichte, Doch bleibt sie immer neu.
Heine.
1.
Nää soinnut, jotka nyt sullen saa, On pieniä puhdetöitä, Mut kuinka se työ oli tuskaisaa, Ja kuinka se vei multa öitä!
Oli kuin olis niissä nyt hukkunut pois, Mitä mull' oli kalle'inta, Kuin nuoruustoivoni ollut ois Jok'ainokaisen hinta.
Ja siksi ne silloin syntyissään Niin syvähän syöntä koski, Ja siks niin vuoteli silmistän', Ja siks niin kalpeni poski…
2.
Kas kuinka se liikahti virran ves', Kun lintu sen kalvohon laskeutui, Ja kuinka se aaltosin värjyy nyt, Kun lintu sen kalvoss' ui.
Ja pois kun se lentävi, toisaallen, Ves' virran jällehen värjähtää, Mut ennenkuin tyven ehtivi taas, Väre kauvaksi kalvoon jää.
8.