7.
Sun yks oli arkoja puolias: Kun kyhäilyjäs koskin, Tai keksin runon sun laatimas, Sä vastasit hehkuposkin.
Sä uhkasit varsin laata pois, Et haastele mulle laisin; Et tunnetta yhtä sä ilmiin tois, Mä sulle kun ilkkuaisin.
Ja sä olit niin kaunis ja kaihoinen, Kun katselit kulmais alta, Ja mä ilkkunut en — ja sä tiesit sen, Kun katselit kulmais alta.
8.
Oma tiesi on sulla ja määräs nyt, Jota kohti sä onneen käyt, Mut tähtesi lienee hämmennyt, Kun horjuvan tielläs näyt.
Mun nähteni onnes Eedenihin Sä katsoa koit hymysuin, Mut kuinka sun silmäsi väikkyikin, Mä katsehes kulkua luin:
Oi kuinka se sieltä nyt etsinyt ois Ihanteita ja toiveitaan! Mut pettyneenä se kirposi pois, Maa autio, tyhj' oli vaan.
Ja katsehes luin minä toisenkin, Se arkana mullen sai… Ja sitten se peittyi kyynelihin, Ja munkin tummeni kai.
9.