Ah, näinhän sen aamuin, illoin Ja kirkkain kuutamoöin, Ja sitten… mä näin sen silloin, Kun viimeksi kättä löin.
Kun kyyneletönnä mä itkin Ja lausuin kiitokset, Ja sun vuos' poskias pitkin Niin kirkkahat kyynelet.
5.
Yht' uskollisna me kohdataan, Kuin entis-aikana tuona, Nyt vaan on unien morsian, Taas viimes-yön' oli luona.
Hän koski poskin mun poskeain, Niin hienosti, hiukan verran, Ja kiersi käden mun kaulahain, Hän näin teki ensi kerran.
Ja oli kuin anteeks pyytänyt ois Ja sitten se jälleen haihtui. Tuo valhemorsio vaihtui pois, Niin — miksi se sitten vaihtui?
6.
Hymyellös taas hymy kirkas tuo — Se vielähän tallell' ois? — Niin taas olen valmis mä unhottamaan, Sä ett' olet multa pois.
Luo puolehen' silmäs, mä unhotan Pois sieluni huokailut. Mä senkin unhotan, sinä ett' oot Mun kerran unhottanut.
Käy helmahan sitte, mä leikitsen Sun tummilla hapsillas. Oi armas, kuin tämä hetkinen Ois surkean autuas!