Erilaisia säitä.

Mä soutelen selkiä Pälkäneveen Ja Joutsenjärveä liidän, Välin sää on selvä ja suotuinen, Välin myrskyssä keikkuen kiidän.

Välin soutelen, soutelen suotta vain, Välin suuntia varmoja noudan, Välin hiljaa heittelen airojain, Välin vinhemmasti ma soudan.

Ja näin kun venhoni vieriää, Mä mietin niitä ja näitä: Tääll' yks muka soutavi tyynempää, Ja toinen tuimia säitä.

Mä aattelen iltoa leutoisaa, Kun pilvet on kaikki poissa, Ja venhoa, vettä mi liukuaa, Ja varjoja rannikoissa.

Ja huoleti soljuen seljät ui Tuo selvien säiden haaksi, Ja loitos sitten, kun seisahtui, Jäi loistava jälki taaksi.

Ja eelleen, venhoni vierien, Mä aattelen inhoja säitä, Ja tuulta ja leikkiä laineitten Ja vyöryjä vaahtopäitä.

Ja monikin — mietin — matkaillut On sattunut myrskysäihin, Ja monta on venhoa harhaunut Ja hukkunut myrskypäihin.

1892.

Tähdet.