Te tähdet katselette Niin tyynesti maata päin, Niin henkimättä hiljaa, Ja niin kylminä kimmeltäin.
Te katsotte maailman pauhuun, Sen riemuihin, soittoihin, Ja mä hyörin sen kesken kiinni Niin tuhansin sitehin.
Te katsotte hengen vaivaan, Ja kätten raadantaan, Ja toivoihin ihanoihin, Ja kaiken kuolemaan.
Ja mä hyörin sen kesken kiinni, Ja kortta mukahan vein; Ja mä melkein sain, mitä toivoin, Sen onnesta osallein.
Vain yhtä en löydä, rauhaa, Jota henkeni halajais! Mut teidän luona se varmaan Iki tyynessä tuolla sen sais!
Ja siksi mä silmään teitä, Kun katsotte maata päin Niin henkimättä hiljaa, Ja niin kylminä kimmeltäin.
Tukholma 1895.
Stuure-holvi.
Mä seison Stuure-holvin raunioissa, Ja mielessäin on lehti historiaa: On Ruotsin Eerik kerran käynyt noissa, Ja tehnyt tuhotyötä kamalaa.
Nää tuhotyöt on tehnyt mielipuoli, Niin sanotaan, ja uskommehan sen. Mut miten Kustaa Aadolf, Kaarle kuoli, Ja Kustaa kolmas ja niin edelleen?