Sä lausut: sota vei ne saaliinansa, Ylevät taistot, kenttä kunnian! — Ja Kustaa kolmas? — Kuoli kotonansa, Hän uhriks joutui murhan katalan. —
Mut miks on ylevätä sodan murhat? — Sä houkko, sodat ihmisellist' on. — Ja Eerik, Anckarström? — On juttus turhat: Näet, murhat epäihmisellist' on. —
Mä mietin Stuure-holvin tapausta, Ja sitten suurta sodan elämää; Ja ihmisajatuksen hairahdusta, Kun raaka suuressa on ylevää.
Upsalan linnassa 1895.
Kesäkuva.
Välkähti virta vierressään, Tyttö kun astui rantaan, Pienoinen jalka kun paljastui Ja leikiten koski santaan.
Välkähti virta, ja rannan puut Kuiskivat kuiskua monta, Vilpoaalto se varistaa Hiventä verhotonta.
Välkähti virta vierressään, Tyttö kun rantaan kulki, Välkähti, hymysi veitikas, Helmahansa kun sulki.
1893.
Kostialassa.